Norjaan, Norjasta

Juu,ei ole ei. Mutta jos Haaparannalla käy ostoksilla ja koirat pysyy autossa ni huoletta voi jokainen marjastaa vaikka ei olis koiria lääkitty....
Pidemmät reissut sit erikseen...

Kysäsin enne koronaa tullilta kerran että jos käy Haaparannalla kaupasa koira mukana niin pittääkö jättää tulliin, Vastasi mies, että käy vain. Ilmottaudu mennessä ja tullessa, niin näemme, että vain kävit siellä.
Miten lie nykysin, kun ei ole asiaa ollu, kun on ollu koronat, niin eipä ole enää tullu, ellei jos syksyllä kävis hapansilakkaa, jotta sais syödä ulkona herrasmiesten tapaan.
Tp

Joskus, eräitä vuosikymmeniä takaperin menin tervehtimään erästä tuttuani Finnjettiin Katajanokan laiturissa. Kysyin rajavartioston miehiltä etteihän haittaa vaikka vien laivaan mukanani olevat kaksi samojedin koiraa. Vastasivat ettei haittaa ollenkaan, mutta kun palaat menee koirat kahdeksi kuukaudeksi karanteeniin. Eli koirat odottivat kiltisti minua terminaalissa pylvääseen sidottuna.

Meillä on ekinokokki lääkkeet aina koirille mukana, joskin kannatta kysyä lääkäriltä paljonko nimen kirjoittaminen koiran passiin maksaa, Meillä keväällä kahdelta koiralta maksoi Trawessa n. 240 € (annoimme myöhemmin palautetta sähköpostitse, mutta eivät vastanneet). Halvimmillaan on ollut Kielin kanavan varrella 0 €, normaalisti 30 – 50 €/ koira. Aina hintaan on sisältänyt normaali terveystarkastus.

Kallista on lääkitys ollut. Me tullaan 2-4 kertaa vuodessa Saksasta Suomeen päin ja ekinokokkilääkitys Hampurin lähistöllä maksanut noin 8€/kerta.

Me olemme vuosien saatossa bongailleet Norjassa erilaisia "tien päätepiste" paikkoja, esim. Hamningberg, Grense-Jakobselv jne.
Tällä kertaa vuorossa oli Havøysund. Tie 889 on hyväkuntoinen, maisemat karut mutta kauniit.
Perillä jätimme auton hautausmaan viereiselle isolle levikkeelle ja teimme kävelyretken Havøyan kärkeen Arctic view- näköalapaikalle.
Matkan varrella on myös Selvikan levähdysalue, missä arkkitehdin suunnittelemat vessarakennelmat.

On näköjään Nordkap lähellä eli molemmat kaukana. Mielenkiintoista tuo umpikujien bongailu. Ymmärtää miksi Pohjois-Norjassa on tiheät lentoyhteydet pikkukaupunkien välillä. Autolla veisi tuhottomasti aikaa.

Muutama kuva Ragon kansallispuistosta 9.7.1015. Tarkemmin sanottuna patikoinnilta Ragon kansallispuistoa kohti. Jos oikein ymmärsin, itse puisto alkaa vasta vesiputouksen ylittävän sillan jälkeen, mutta meille riitti käynti putouksella. Koska tieltä puistoon on noin kuuden kilometrin matka, navigaattorille ei pidä antaa osoitteeksi Rago Nasjonalpark, vaan kohteeksi laitetaan kylä nimeltä Lakshol. Kun tien varressa näkyy pysäköityjä autoja, matkaa jatketaan jalkaisin.

Teimme yhdeksän päivän kevätretken Norjaan, tällä kertaa reissun kohokohta oli Helgelandstrappa, hienot sherpaportaat Mosjøenissä.
Ei sovellu huonokuntoisille, oli jyrkkiäkin kohtia ja viime viikolla osia portaista oli vielä lumen peitossa. Mutta oli kyllä upeat maisemat ja myös hieno kokemus, vaikka alas tultua oli kyllä reidet ihan muussina 😅

Nonnii, nyt on Peikkotie ajettu ja käyty Geirangerissa. Olipahan melkoinen reitti Peikkotie ylös ja Geirangeriin alas ja taas ylös. Tie 63 pohjoisesta etelään. En suosittele asuntoautolla ajamista em. teillä. Asuntovaunusta puhumattakaan. Ei siinä maisemia ehtinyt seuraamaan. Onneksi kytkin rempattu ja muutenkin kaikki kunnossa. Harvoin on hirvittänyt Norjan teillä, mutta nyt hirvitti. Geirangeriin laskeutuessa jarrut tieten kuumui, kun pito tuntui loppuvan loppumatkassa Geirangeriin. Nousut arviolta noin tuhanteen metriin meren pinnasta. Oli siellä kyllä kylmäpäisiä bussikuskeja.
No nyt on sekin nähty. Suosittelen jännitystä hakeville asuntoautoilijoille.
T. Jukka

Hmmm... Ajoin tuon reitin viime viikolla, yhteen suuntaan tosin. Ei siinä minun mielestä mitään sellaista ollut, etteikö sitä voisi matkiksella ajaa. Pientä vaihdetta vain sisään laskuissa ja terävät jarrutukset sykäyksittäin laahaamista välttäen niin hyvin menee.

Laskeuduttiin Geirangeriin etelän suunnan serpentiiniä ja noustiin ylös pohjoisen serpentiiniä. Ja Trollstigen alas.

Auto on 7-metrinen, kokonaispaino 4 tonnia, reissupaino noin 3,7-3,8 tonnia. 8-vaiheinen automaatti ja laskuissa tulin jyrkkyydestä riippuen vaihteella 3 tai 4, tiukoissa käännöksissä 2. Laskujen jälkeen kävin nuuhkimassa käryääkö jarrut. Ei tuntunut nenässä mitään, eikä jarrujen toiminnassa mitään poikkeavaa.

Hienot reitit ja hienot maisemat, suosittelen lämpimästi. Malttia vaan jarruja säästellen niin hyvin se menee.

Automaatti onkin verraton. Ei tarvitse hämmentää kepillä ja polkea kytkintä, sen kun jarrutat kun tarvitsee. Peikkotie alhaalta ylös on kummiskin manuaalivaihteisella melko haastava.
t. Jukka