Norjan tie E6 Narvik-Fauske

Olimme syyskuussa sillä tiellä ja siellä oli yli 20 tunneleitä joista ainakin kaksi oli niin kapeitä alle 5 metriä leveitä.
Maisemat kyllä komeat mutta ne tunnelit olivat vaarallisia ja epämukavia. Liikenneturvallisuus ei näyttänyt olevan.
Ainakin tiedoksi toisille matkustajille.

Tuntuu ehkä kapeilta. Norjassa ajoneuvojen suurin sallittu leveys on 255cm yleisillä teillä, joten lienee nuo tunnelien leveydet lähempänä 6 metriä tai leveämpiä.
Tv. Rp

Vaikka tunneli olisi alhaalta leveä on pienimmillä teillä ympäri euroopan sellaisia tunneleita jotka pyöreän muotonsa vuoksi kapenevat jo matka-auton 3 metrin kohdalta. Markiisi voi olla siellä aika lähellä reunaa.

Nordkapille mennessäkin oli vanhoja tunneleita. Pimeitä missä vesi tippuu katosta.

Onhan näitä kapeitakin tunneleita. Jopa yksikaistaisia. Ohitukset levennysten kohdalla. Kyllähän se voi alussa vaikka vähän hirvittää ajella ennenkuin tottuu. Alla netistä etsittyjä tietoja omakohtaisesti ajetusta tunnelista. Taitaa olla kapein missä olen ajanut.

Olemme neljänä kesänä ajaneet pari viikkoa Norjassa, enimmäkseen maisemareiteillä, joilla on paljon tunneleita. Aluksi hirvitti enemmän, nykyään vähemmän. Harjoittelin ajamista hyvin lähellä tien reunaa sillä tavalla, että ensin pysäytin auton paikkaan, jossa oikean kyljen sai tarkasti pitkän valkoisen viivan päälle. Tällaisia paikkoja löytyy mm. taukopaikkojen rekkaparkkiruuduista. Sitten etsin näkökentästä sellaisen tähtäyspisteen, että silmästä tähtäyspisteen kautta johdettu suora viiva osuu parkkiruudun reunaviivaan. Minulla (integroidussa autossa) tällainen tähtäyspiste on suuntavilkun varressa oleva pyyhkijänsulan pitimen uloin reuna. Sitten, paikassa jossa tien reunaviivan takana on reilusti tilaa, harjoittelin ajamaan niin, että tähtäyspiste näkyy tien reunaviivaa vasten. Siitä tiedän, että auton oikea kylki tulee kulkemaan tien reunaviivaa pitkin. Tunnelissa vältän katsomasta vastaantulevia autoja, varsinkin niiden valoja, ja pyrin ajamaan niin, että oikea kylki kulkee mahdollisimman lähellä kaistan reunaa. Kukaan ei kiellä ajamasta hiljaa, varsinkin paikoissa joissa asfaltin reunassa on murtumia.

Tuo Anteron mainitsema harjoittelu on hyvä pointti. Tuohon liittyen voi harjoitella hyödyntäen tien reunaviivan jyrsintää missä sellainen on. Kun jyrisee niin tietää milloin mennään reunaviivan päällä.