Carado i447 v -20 asuntoosan sähköt

Auton ollessa käynnissä asuntoosassa sähköt, mutta kun auto sammutetaan sähköt häviää. Missä vika?
Olemme matkalla Ranskassa kohti Espanjaa. Kiitos etukäteen!

Hupiakku saattaa olla loppu. Entä silloin kun olette maasähkössä?

Vika ilmeni tänään. Vielä ei olla kokeiltu maasähköä.

Löytyi vika. Hupiakun vieressä oleva 40 A sulake oli palanut.

Hyvä että vika löytyi. Paria asiaa ihmettelen. Teillä Carado i447, meillä Sunlight I68, joka sattuu olemaan valmistusvuotta myöden teidän autonne sisarmalli. Meillä hupiakun sulakkeet ovat 50A ja 20A. Teillä isompi sulake on 40A. Onkohan tuo oikean kokoinen sulake vai onko sulake vaihtunut alamittaiseen kun oikean kokoista ei ole ollut käytettävissä? Toiseksi, mikä mahtoi polttaa 40A sulakkeen? Jos teillä on hupiakun lataukseen sama laturi kuin meillä, nimittäin Schaudt WA 121545, niin se lataa maksimissaan 45A, mikä voisi selittää 40A sulakkeen palamisen. Jos taas sulake paloi hupiakusta kulutuslaitteille menevän virran vuoksi, niin aika lailla kaikki kulutuslaitteet saisivat ottaa yhtaikaa maksimivirran, jotta 40A sulake tällä tavalla kärähtää.

Sulakkeet eivät ole mitään johdonsuojia/automaattisulakkeita, jotka toimisivat tarkasti nimellisvirralla tai hieman sen yli. 40 palaa ennen kuin 50 ampeerinen, mutta ei vielä 45 ampeerilla. Oikosulkusuojanakin virtaa saa mennä reippaasti läpi enemmän kuin automaattisulakkeesta. 12 voltin sulakkeiden kertoimia en lähde edes arvailemaan ja päälle tulee vielä valmistustoleranssit. Sulakkeissa on vielä sekin ominaisuus, että ne vanhenevat ja saattavat palaa ilman ylisuurta virtaa.

Joskus katselin oman autoni ajon aikaista latausta hupiakuille ja käyttöohjeen mukaan se taisi olla 20 ampeeria. Sähkökuvista en löytänyt mitään aktiivista komponenttia rajoittamaan virtaa. Auton laturi pystyisi johtojen salliessa suurempaan virtaan ja polttamaan sulakkeita, mutta niin ei käy. Tietääkö joku onko johtimien resistanssi ainoa rajoittava tekijä?

Akkua ladattaessa vanhanaikaisella ei-elektronisella lataussäätimellä merkittävin latausvirran rajoitus tulee akun vastajännitteestä. Jos esim. laturin kuormittamaton jännite on 15V ja laturi nostaa akun napajännitteen 14 volttiin, niin jäljelle jää 1 voltti, joka puskee virtaa laturin käämien, latausjohtimien ja akun resistanssin läpi. Lyijyakuille tämä yksinkertainen rajoitus on riittänyt, mutta litiumakun sisäinen resistanssi on niin pieni, että vanhanaikaisen latausgeneraattorin käämi saattaa palaa, ellei elektronista virranrajoitusta käytetä.

Virran kulkemiseen tasajännitteellä vaaditaan jännite-ero.

Lyijyakun sisäinen resistanssi on hyvin pieni eli sen oikosulkuvirta on sähköisesti liki ääretön. Mutta akku on kemiallinen sähkövarasto, jossa energiamuodon muutosprosessi määrää tehon vastaanottokyvyn ja purkauskyvyn ja vastustaa napajännitteen nopeaa muuttumista. Lyijyakku on hyvin stabiili kemiallisesti ja kennot kestävät suurenkin jännitejaon epätasaisuuden, joten sitä voi ladata suurellakin ylijännitteellä sen hajoamatta. Nykyiset akut eivät kestä liiallista jännitettä, vaan saattavat jopa räjähtää. Niissä pitää olla elektroniikka, joka valvoo jokaisen kennon jännitettä erikseen.

Kondensaattorin voi ladata ja purkaa nopeasti eli sen jännite muuttuu hetkessä. Kondensaattorin energiasisältö on pieni, mutta se on koko ajan sähkönä.

Jos tällä oli joku yhteys sulakkeen palamiseen, niin sellainen yhteys jäi minulta huomaamatta.