Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Tällä sivustolla käytetään evästeitä
Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Evästeasetuksesi on tallennettu.
Tämän sisällön näyttäminen edellyttää seuraavan evästetyypin hyväksymistä: {category}.
Luontokuvaajalle Hamarinjärvi oli paljon monipuolisempi kohde kuin ylikansoitettu Matildanjärvi. Paras paikka saada kajakit veteen näytti olevan Kirjakkalan ruukkikylässä, missä rannat eivät kuulu kansallispuistoon. Paikassa, jossa Hamarinjärventie käy lähimpänä järveä, on Patotalon vieressä kolmen auton P-paikka. Jos kaikki paikat sattuisivat olemaan käytössä, voi jäädä odottamaan paikan vapautumista Patotalon luoteispuolella olevalle P-paikalle, joka on kylläkin varattu vuokrataloissa majoittuville. Mutta henkilöautolla liikkuvat eivät jää pitkäksi aikaa, ovat joko uimassa tai muutaman kilometrin Nikkallion-lenkillä. Meloimme Dandeborg- ja Kolaholm-saarien väliselle alueelle ja katselimme/kuvasimme satojen merihanhien muodostelmalentoa. Merihanhien lisäksi oli kanadanhanhia, töyhtöhyyppiä ja varsinainen yllätys: ensimmäinen Suomessa näkemämme jalohaikara! Ensimmäinen pesintäkin Suomessa todettiin vasta v. 2018. Aamulla teimme kierroksen Nikkalliolla siinä toivossa, että näkisimme linnut vähän toisesta kulmasta. Kalliolta näkyi pitkälle mutta mitättömään suuntaan, pohjoiseen. Kierroksen lopulla avautui näkymä järven lintualueelle, mutta aamupäivällä linnut olivat ikävästi auringon suunnassa.