Santiago de Compostela,

saa nyt kotimaisen version ensi kesänä. 160 km pituinen vaellus kävellään Imatralta Enonkoskelle 6-13 kesäkuuta.

Ken osallistuu???

Minä syntinen matkamies maan, mikä minä olen saastuttamaan Pyhiä Polkuja.

Kerro Veli Andreas lissää asiista!

Alkujaanhan tämä vaellus tehtiin Espanjassa, kai vieläkin, ja nyt on kehitetty kotimainen versio siitä, Pyhät polut nimeltään. Siinä kävellään rovastin johdolla em. matka Ruokolahden, Oronmyllyn ja Kerimäen kautta perille Enonkoskelle.

Matkalla voi ostaa Pyhät polut-ruokatuotteita majoitusta ja vaikka savusaunan löylyt. Näin kertoilee Pyhät polut ry:n pj. Veli-Matti Hynninen.

Matkan aikana vieraillaan myös muinaisilla pyhillä paikoilla.

Voiko siihen osallistua piironkiautolla ja saako käyttää navigaattoria? Jos ei saa Tomtomia käyttää, ni mie en kyllä lähe sillon.

Mahtaako tuosta pyhiinvaelluksesta saada syntinsä anteeksi, niin kuin Compostelaan kulkemisesta!? Minullapa on ihan virallinen todistus kaikkien syntieni anteeksiannosta:):), ja sen saamiseksi piti kerätä majapaikoista leimoja, ihan niin kuin tuhat vuottakin sitten...kun rikoksen tekijä saatettiin tekojaan hyvittääkseen laittaa kävelemään parikin tuhatta kilometriä...

t.Kaarina

Olisko tämä jonkinlainen "esiharjoitus" pienten syntien anteeksisaamiselle? Jos vaikka saisi jonkinlaisen vähäpätöisen todistuksen siitä, että on vähän katunut pahoja tekoja.

Auttaako ne leimat siihen anteeksisaamiseen ja minkälaisia leimoja niiden tulee olla?

Mie kun olen täysin synnitön! Muistan nääs joka ilta pyytää maholliset päivän aikana tehdyt synnit anteeksi ja kilautan sen kolikon kirstuun. Aina olen myös saanut sen anteeksiannon, kysykää vaikka Anulta. Kevyt olla synnittömänä. Anu tienannut jo monta ... hmmm, no vaikka kenkäparia!

Niillä leimoilla todistetaan, että oikeasti on kulkenut sen matkan.

Eli kun tuonne Santiago de Compostelaan tehdään pyhiinvaellus kävellen, pyöräillen tai ratsastaen, täytyy hankkia pyhiinvaeltajan passi, jotta saa oikeuden edulliseen/ilmaiseen pyhiinvaeltajien yhteismajoitukseen reitin varrella. Niistö majapaikoista ja myös monesta ruokapaikasta ja kirkosta matkan varrella saa passinsa leiman. Ja sitten perillä Compostelassa passin kanssa kun menee pyhiinvaeltajien toimistoon, ja vastaa virkailijoiden kysymyksiin (oletko varmasti jalkaisin kulkenut tämän matkan), saa sen todistuksen syntien anteeksiannosta.

Ja ennen vanhaan sillä oli rikollisille se iso merkitys, että saattoivat todistaa rikoksensa todella sovitetuksi, kun siis oli ne leimat koko matkan varrelta poassiin kerätty.

t.Kaarina

Sanopa Hannes mitä sanot, mutta kyllä tuollainen kompostikävely saattaisi olla Sinullekin avuksi noin ihan henkisesti ja sitten tämä kirjallinen todistus vähäpäästöisestä synnistä vois muutoinkin taakkaasi keventää. Käveleminen on terveellistäkin noin pidempinä matkoina varsinkin. Jää myös aikaa miettiä vielä tarkemminkin syntiensä määrää.

No niiin; Allons les enfants de la Patrie...

Kerrotko Kaarina, onko sellainen järjestely tuolla Compostelan vaelluksella mahdollinen, että minä toimisin m-autolla ikäänkuin huolto-osastona ja emäntä innokkaana patikoijana kulkisi matkan kävellen. Oletko siellä nähnyt tällaisia yhdistelmiä, yöpymiset tapahtuisivat autossa?

Mitäs Juha taas jupisee? Pitäiskö Sinut kompostoida?

Mulla mitään henkisiä taakkoja ole. Minulla jopa kirjallisia todistuksia että olen 'itseni hallitseva ja normaalijärkinen hemmo', pariltakin head hunterilta. Paljon muutakin mainintaa niissä on, mutta ei nyt täällä enempää.

En keksi mitään syytä, etteikö tuollainen järjestely kävisi päinsä. Ainoastaan yhden saksalaisen asuntoauton noilla main olemme nähneet, iloisesti meille "pusikosta" vilkuttelivat ja Buen camino toivottelivat...liekö toinen heistä vaeltanut, en tiedä.

Muuten olemme muutamia vailla kantamuksia kulkevia nähneet, joille joku toi iltaisin tavarat majoituspaikkaan, ja haki aamulla pois.

Sen näen tuossa hieman arveluttavana, että vaimosi tuolla systeemillä saattaa jäädä paitsi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä vaeltajien kesken helposti syntyy, ja mikä monille pyhiinvaeltajille on kovinkin tärkeää. Varsinkin jos vielä houkuttelet hänet kesken päivää autoon syömäänkin:) Enhän tietenkään tiedä, mitä vaimosi tuolta reitiltä haluaa ja hakee, ajattelin vain, ettei tulisi ulkopuolista oloa tuon pyhiinvaellusreitin suhteen.

Se systeemi on aika jännä, itse koin sen niin, että joka päivä, ympäri vuoden, alkaa ikään kuin uusi leiri, minkä osaseksi tulet. Liittymisiä on tietysti kovin eri tasoisia, mekin olemme useimmat yömme nukkuneet pienisää hotelleissa, mutta et voi välttyä näkemästä ja jollain tasolla kohtaamasta määrätyn suusruista ihmislaumaa. Samat heput vuoroin edessä vuoroin takana, vaikka kulkisi ei-sesonkina, mutta kenties kerran kaksi päivässä, kahvihetki samassa baarissa, vedentäyttöä kylän lähteeltä, ohitus toisen lepohetken aikana metsän siimeksessä... ja sitten kun saavut Santiagoon, vilisee kaupunkin pari päivää tuttuja naamoja..hei nuo irlantilaiset näimme pitkänä perjantaina pääsiäiskulkuetta katsomassa, ai tuolla itävaltalainen, jonka kanssa söimme aamiaista majatalossa, hahaa espanjalaisetkin jo tänne ehtineet ai ranskalainen jalkansa loukannut vanha mieskin jo täällä..se on valtava yhteenkuuluvaisuuden tunne! Mutta jos kaupunkiin jää vielä pitemmäksi aikaa, se täyttyy yhtäkkiä, noin kolmantena päivänä aivan vieraista vaeltajista, jotka haikein ja innostunein silmin vaihtavatkin toinen toistensa kanssa kokemuksia...me olemme muuttuneet jo ulkopuolisiksi...on aika jatkaa matkaa:)

t.Kaarina

Mutta vielä kysyisin, että saako jos tällaisen lyhyen matkan kävelee, edes pieniä syntejä anteeksi? Ja jos ei huomaa leimoja kerätä, niin meneekö koko reissu hukkaan?

Anekaupan alkluaikoinahan se meni jotenkin niin, että kärsimyksen suuruus ja kesto oli ratkaisevia. Jotkut syntisäkit lähti jopa vuosia kestäville ristiretkille. Myöhemmin asiaa hoidettiin rikkaiden isomahaisten toivomuksesta rahalla. Ja muistaakseni rahan vastaanottokaan ei ollut kovin väkinäistä, mitä nyt Hus ja Luther vähän siinä hämmesi. Ja Lutherinkin into siinä vähän laantui kun haihduttivat Hussista roviolla veden pois.

Kun täällä Suomessa ei ole vuoria ja vaelluksen vaikeusaste on muutenkin vähäisempi niin homma hoidetaan niin, että askelmittarin lukema ratkaisee paljonko syntisaldo kevenee.

Sitten täytyy ottaa lyhyitä askelia, niin tulee useampia. Kiitos vinkistä, taitaa sieluni olla ainakin osittain pelastettu.

Jos teillä arvon herrat jyllää synti sielussa ja pahahenki kropassa,ei muuta kuin kunnon suolikaasupurkaus(s.o. pieru). Jo pahahenki poistuu ruumiista,(voi jopa kaverikin huomata, että olipa pahahenki).

Ihan tosissani tähän väliin heitän, että kuukauden kävely (mieluiten yksin?) ja ei missään silmiä ja hermoja lepyttävässä tunturimaastossa, voi antaa paljon myös agnostikolle/ateistille.

Minun päälle nelikymmenvuotiaassa elämässäni tuo vaellus, mukana vain se mitä tarvitset ja jaksat päivästä toiseen selässäsi kantaa, on jopa suuremmalla sijalla kuin lasteni syntymät, joten ihan pikkujutusta ei välttämättä ole kyse.

jep

kandeisko mennä treenaa Valamoonnoin alkujaan ristisaattoo....

-t-

100km:n taivallus riittää anteeksiantoon eli leimat pyhiinvaeltajan passiin vähintään 100km:n matkalta.Tuhannet paikalliset kävelevät sen viimeisen satasen vuosittain,menee vain 3-5 päivää aikaa,ja synnit on anteeksiannettu,tosin ei monellakaan ole mahdollista käyttää 4-6 viikkoa kyseiseen vaellukseen,moni tekee matkan myös pätkissä,jatkaen seuraavana vuonna siitä,mihin edellisenä jäi.

Mitäs tämmönen pakana siellä tekis.

Sen verran hiljanen mies etten armeijassakaan osallistunu nimenhuutoon.