Politiikkaa.

Olen aina äänestänyt itseäni älykkäämpää, tehokkaampaa ja parempaa ihmistä.

Multa se ei onnistu, kun en osaa katsoa kuka on se tehokas, ja ennen kaikkea rehellinen. Olen joskus käynyt vaaliteltoilla kahvilla, ja kuulemassa puolueiden lupailuja.
Kun sitten pääsevät valtaa asiat unohtuu. Noita kansanedustaja ehdokakita en tunne, muutakun heidän vaalipuheidensa kautta, mutta kuinkas siten käy...
Olen kysynyt monelta, täälläkin porukalta kuka ehdokas, ja mikä puolue on sanansa mittainen, mutta vastaus on lähes aina. Koeta itse selvittää se.
Muttakun minun äly ei siihen kykene, niin minä vain elelen nämä loppuvuodet.
Eituo Suomen, ja ihmiskunann sotku yhtä ääntä kaipaa tunaroimaan. Makselen veroistani hejän palkkaansa osaltani, ja siinäpä se.
Tp

Toivo, jokainen ihminen jättää ja on jättänyt jäljet tekemisistään.
On kaiveltava kuin poranterä niin kunkin jäljiltä löytyy merkittävimmät teot ja joiltakin myös kesken jääneet urakat.
On iso työ häivyttää menneisyytensä. Vielä viime vuosisadalla se oli helpompaa, mutta nykyisyyden tilanteesta ei ole kokemusta.

Se on totta. meistä jokainen jättää jälkensä tekemisistään. Minun jäljiltä muiden tekijöiden lisänä on Kuritun voimalaitoksen kaivuhommia. On pysyvä jälki siinä altaabn vieressä sen murska-aseman ja murskekasojen pohjat, missä on hyvin moni karavaanari yöpyillyt
Rovaniemellä kaivelin pohjatöitä Sampokeskuksen työmaalla, ja Lappiareenalla, muiden hommien lisänä.
Hyvin monta puuta kasvaa varsinais-Suomen metissä missä kuljin äeskonetta ajelemassa, ja sillä keväisin niitä sillä koneella kylvin.
Mutta näinhän meistä ihmisistä iso osa on elon taipaleellaan tehnyt. Niinja Kyllä poliittiset päätökset maiden hallinnoissa sitten jättävät jälkensä.
Millaiset siinäse.
Tp

Tän päivän jälki on digitaalinen.
Voimalaitoksen jäljet näkyy, mutta ei ohiajajalle henkilöidy. Digi jälki osuu henkilöön vahvasti.

Onnistuin tapaamaan 90-luvulla henkilön joka auttoi hälventämään ja hienosti poistamaan henkilökohtaisia asioitani yleisistä/kaikille avoimista tiedostoista. Tämä tapahtui sen jälkeen kun silloinen erittäin tehokas tietokoneeni toimi osasena jolla joku ulkopuolinen taho tehosti ja laajensi omaa toimintaansa.
Pitkäksi ajaksi loppui monet häiriöt ja sen aikaiset häiritsevät toiminnot joita silloin esiintyi.
Omat tietoni alalta silloin oli olemattomat mutta onneksi tuo sen aikainen asiantuntijana oli huippuammattilainen ja innostunut selvittämään tuota vyyhtiä muidenkin (viranomaiset, muut alan ihmiset) kanssa johon koneeni ja yhteyteni oli osallisena. Niitä tutkittiinkin kai paljon.
Onneksi en joutunut osallistumaan kustannuksiin.
Nykyään asiat ovat kai toisin eikä vastaavanlainen ole helposti mahdollista.

Ennen internetin ihmeellistä maailmaa, sillosilla laitteilla ja dossilla, oli järkyttävän helppoa tunkeutua yritysten ”tieto”järjestelmiin. Ihan vaan harrastuksesta. Oppipahan pitämään omat suojaukset kunnossa.

Pitkän tinkimisen jälkeen minusta tuli ylpeä 286 omistaja. Eikä mikävaan, vaan ihan lerppu asemalla ja aivan valtava, 20 mb kiintolevy. Ihan huippu vehjes. Muistan vieläkin sen modeemin vihellyksen.

Muistan minäkin sen odotuksen että vihellys loppuisi ja pääsisi eteenpäin.
Vein koneen kotiinkin kerran, vaikkei sillä mitään siellä tehnyt, ja naapurit tulivat sitä katsomaan kuin ihmettä.

Pitkästä aikaa pöheikössä.
Vanhat eräreppuun pakatut tavarat kantavat mukanaan tarinoita – retkiä, iltoja, hiljaisia aamuja metsässä. Ne ovat patinoituneet vuosien saatossa: puukko, jonka kahvassa on sormenpainojen pehmittämä pinta, ja kuksa, jonka reunat ovat jo hieman kuluneet, mutta juuri siksi niin rakkaat. Ne eivät ole vain esineitä – ne ovat kumppaneita, joihin on kertynyt muistoja jokaisesta retkestä, jokaisesta yöpymisestä tähtien alla.
Tervastulen loimu lepattaa lempeänä ja savu tuoksuu kodilta. Kun kaadat kahvin höyryävänä kuksaan, siinä maistuu enemmän kuin kahvi – siinä on metsän hiljaisuus, vanhojen puiden viisaus, sammalen kosteus ja hiljaisen ilon hetki. Se on yksinkertainen nautinto, mutta sydäntä suurempi.

Hyvää iltaa Karille sinne puskaan!

Mukavia nuotiohetkiä sinulle Kari, ja muillekkin luonnossa viihtyville. Siellä oppii ymmärtämään luonnon tärkeys. Oppii kunnioittamaan, ja hoitamaan sitä, koska ilman luontoahan minuakan ei olisi tänne kirjuuttelemassa näitä minun höpötyksiä.
Nykyään mitä olen pyöräilyt, niin en ole yhtään juompulloa, purkkia, eikä muutakaan roska löytänyt tienpielessä.
No kirkolla ja varsinkin kaupunkireissuilla lähempänä kaupunkia niitä juoma-astioita, ja muuta roskaa kyllä näkyy.
Envaan millään ole oppinnu ymmärtämään miksi.????
Tp

Täällä muistaa kuinka vähällä tavaramäärällä ihmisen on hyvä olla.

Minulla kotona oleva tavaramäärä on itse aiheutettu ongelma. Siitä poispääseminen on nykyään osin maksullista ja työläämpää kuin niiden alkuperäinen hankinta.
Näköjään kun olin alunperin mm. ostotehtävissä se jäi päälle. Ei osaa ostaa yhtä kappaletta vaan tulee otettua varalle toinen jos edullisesti tarjotaan.
Oravan luonne lisäksi estää poisheittoa. Jos tulee vaikka sota, saattaa tarvita.

Onha sitä joutunut tekeen monenlaista,en oo billarilla penkkoja tasotellut.
Mutta oon tuonut meille leipääkin pöytään.ä

Mutta sehän asiassa liene tärkeintä ollut meille kaikille, että on ollut töitä, ja saannu tuotua leipää pöytään, ja jopa voita päälle.
Oppis ny ihmiset elämään maapallolla sovussa, niin mikäpäse siinä.
Leivästä aina mieleen, että meillä, ja yleensä näissä "rikaisa maissa" se ruuan arvostu on hukassa. Valtava on se määrä mitä menee ruokaa jätteisiin, kaupoissa, ja kodeissa.
Sillä määrällä ruokkisi köyhien maiden ihmisiä paljon.
Tp

Näin se on.
Sitä tossa ihmettelin että kun myyvät 50 miljoonaa vuotta vanhaa vuorisuolaa, ja parasta ennen 7/2028, niin miten hemmetissä se 50 miljoonaa vuotta vanha suola pilaantuu kolmen vuoden päästä myyntikelvottomaksi. Toisaalta peruna siellä kaupan laarissa on ihan ilman päiväystä. Ei ihan ymmärrys riitä tähän.

Katoppa kun yrittää raikas tuulonen henkäillä. Lähtee louevaate kohta tuulen mukana kohti tuntematonta. Vaikka, hyvä loue tämä, ostin tämän ja trangian kun tulin armeijasta 1973. Molemmat edelleen käytössä. Rumia kun prkl, mutta toimii. Trangiassa tosin jo kolmas tenttu poltin menossa.

Joskus kaikki vanhenee, varsinkin jos olosuhde ympärillä muuttuu.
Kyllä sen huomaa myös itsestään.

Katto ville pirua. Tuli tarjous.
On ollu sfc jäsenyys ja karavaanarin tiepalvelu. Nyt tarjotaan autoliiton plus jäsenyyttä. Eli pitäs vaihtaa sellaseen ja 51€ lisää hintaa.

Arvon parviäly. Tuossa tulee siis tiepalvelun lisäksi tuo autoliiton jäsenyys. Miksi? Mitä siitä hyödyn? WIIFM?

Minulla on Autoliitolta Plus jäsenyys ollut kauan. Olen joutunut käyttämään sitä ulkomailla ainakin nyt muistamaani kolme kertaa. Pari kertaa Saksassa ja kerran Ruotsissa. Toimi loistavasti joka kerralla, tarpeellinen tekninen apu tuli joka kerta alle tunnissa ja ongelma oli ohi parin tunnin kuluttua sen ilmaannuttua. Suomessa en ole käyttänyt muita palveluita kuin AL:n kauppaa mm. karttoja ym.
Olen päättänyt pitää sen niin kauan kun autoilen. Lisäksi AL:n Moottori -lehden joka numerossa on kiinnostavaa luettavaa. Muistaakseni vuosimaksu satasen luokkaa.

Joo siis tuo sfc karavaanarin tiepalvelu on siis se sama autoliiton plus palvelu ton tiepalvelun osalta, Autoliiton palvelu. Aattelen siis sitä muuta autoliiton jäsenyydestä, että miksi vaihtaisin siihen kun tuo tiepalveluosuus mulla on jo.

En ole vertaillut onko samat yhteistyökumppanit Euroopassa.
En ole myöskään vertaillut kuka vastaa ja missä kun apua tarvitaan. Ainakin AL:n palvelut toimivat. Ovatko samat karavaanareilla? Toivottavasti.
Ainakin Autoliitolta on suuret tiepalvelut. esim. Saksassa ADAC ja Espanjassakin suuri tiepalvelu.
AL:lla on muissakin autoalan asioissa tiiviimmät suhteet ja kontaktit alalla ulkomailla kuin SFC liitolla.
Ei karavan alalla ole leirintään liittyviä laajoja sopimuksia Eurooppaan jotka olisivat tärkeitä. Mm. leirintäkortti-yhteistyö. Onko sellaista?

Kuten sanoin, tuo karavaanarin tiepalvelu on se Autoliiton palvelu. Nyt vaan pohdin että mitä autoliiton jäsenyys tuohon toisi lisää. Tai siis tiepalveluun ei tuo mitään. Mutta mitä muuta, ja onko se muu 51€ arvoista.

Olisikohan niin että tuo karavaanarin tiepalvelu vastaa AL:n perusjäsenyyttä, ei samoja kuin AL:n Plus- tai muita heidän kattavampia?
Jos jotain vaikeampaa sattuu Euroopan eteläalueilla niin silloin on laaja apu tarpeen.
Jos mitään ei satu, ei tarvita mitään.
Paljon riippuu myös omista taidoista ja paikallisen kielen taidosta kun apua tarvitaañ.

Ei. AL perusjäsenyydessä ei ole tiepalvelua, se on plus jäsenyydessä. Karavaanarin tiepalvelu on tuo sama mikä plus jäsenyydessä. Mutta ei anna mitään muita etuja joita autoliitto jäsenilleen antaa. Eli tuo tiepalvelu mulla on jo.
Mutta miten arvostaa muu autoliiton jäsenyydestä.

Varmistitko tuon asian Autoliitolta?
Ero perusjäsenen ja Plus jäsenen välillä, saan AL:n sivuilta toisen kuvan.
Avuntarve eri paikoissa lienee se ero,
en viitsi selvittää kun on toiminut.

Niin, siis siitä tiepalvelusta ei nyt ole kyse kuten useampaan kertaan jo sanoin.

Karavaanarin tiepalvelu on se sama mikä on autoliiton plus jäsenyydessä !

Kyse oli siitä että ottaako karavaanarin tiepalvelun vai al plus jäsenyyden. Tiepalvelu näissä ON sama.
Eli mitä iloa al plus jäsenyydestä (poislukien tiepalvelu) ja onko se tuon viiskymppisen arvoista.

Miten tilaus karavaanarin tiepalvelusopimuksella esim.
apukäynnistysvirtaa tms. kotipihaan?
Onko maksutonta? Jos on, sitten toimii samoin kuin AL:n Plus. AL:n sivuilta selviää kun vertaa perus/Plus-sopimuksia.
Karavaanien liiton sivuilta en löytänyt vastausta
Asia selviää varmasti AL:stä kysymällä.
Eri asia kuinka usein moista apua tarvitsee.

Okkay. Ei nyt käsitellä koko tiepalveluasiaa, se on jo täysin selvä ollut kokoajan.

Mitä hyötyä autoliiton jäsenyydestä on. Se oli se mun kysymys niinkun alkujaan. Vastaako se miten sitä viiskymppistä mitä ne ehdottaa. No lehti ainakin. Pääsy noihin maakohtaisiin tietoihin/ohjeisiin. Muuta hyödyllistä?

Jo pelkästään AL:n toiminta julkisuudessa vrt. SFC. Sekä tarvitsemani ja saamani palvelut (kaksi renkaan vaihtoa, sekä yhden uuden renkaan hankinta-apu Tanskassa Kööpenhaminan ohitustiellä -suoraan heidän varikoltaan viikonloppuna, vaunu moottoritiellä, yksi käynnistysapu Saksassa. Renkaan maksoin, avut ja työ ei mitään. Nämä varmoja, oheisin veloituksin.
SFC voisi kertoa hinnat heidän kautta hankittaessa ja mikä on vastaava sopimus AL:lla.
AL kertoo selvästi ja erottelee eri sopimukset kertoen mistä tulee veloitus jos raha on tärkeä.
SFC kuittaa kaikki sanalla: tiepalvelu.

Yritäppä nyt ymmärtää että se karavaanarin tiepalvelu on tuo autoliiton plus jäsenyyden tiepalvelu. Sen tuottaa autoliitto, ei sfc. Laskutuksenkin on hoitanut autoliitto.

Kysyinkin siis sitä että miksi vaihtaisi tiepalvelun samaksi tiepalveluksi viiskymppiä kalliimmalla, siten että mukana on autoliiton jäsenyys. Mitä se viiskymppiä antaa.

Sitä en tiedä mitä teet. Kerroin oman mielipiteeni asiaan ja perustelinkin sen.
En voi vaikuttaa siihen mitä kukin henkilö ajattelee.
Kun en tiedä mitä AL:n ja SFC:n sopimuksessa lukee en voi tietää minkä usean AL:n sopimusvaihtoehdon kanssa tehty sopimus on samankaltainen.

Karavaanarin tiepalvelussa sfc on myyntikanava autoliitolle. SFC on siis vain välittäjä eikä tuota mitään palveluita tai sopimuksia asiassa.

Olen pahoillani etten osaa ymmärrettävämmin selittää mitä kysyin.

Autoliitto on auttanut hinurilla muutaman kerran. Samoin tavallinen kaskohinuri. Kunhan on kasko tai autoliiton plusjäsenyys. Vyö ja henkselit.

Tai plus jäsenyyden tiepalveluosuus nimeltä karavaanarin tiepalvelu.

Vaan eipä mittään, uusia pottuja ja kanttarellisoosia. On muuten hyvää.

On hyvää. Tiedän kyllä.

Kyllä, ja lisäksi tyhjiöpakattua silliä, ilman peltipurkkia vuodelta 2018.

Tässä vetelin just fileiksi kuhaa. Tuli verkoilla muutama. Se on tuo kuha, vesistösamurai, melko hyvä otus..

Uudet potut on hyviä, vaikka voikastimen kanssa. Kuhasta tuli mieleen, kun eräs kaveri kehui miten hyvää, kun paistaa voissa.
Vastasin, minä paistan kalan rypsiöljyssä, mutta onhan se kuha hyvää silläkinlailla, vaika en ole muistaaksen kuhaa maistanu.
RYPSI ÖLJYSSÄ !, no eihän sitä syö mikään, kylläse on oltava voita. No sittenhän asia tuli selväksi vastasin.
Tp

Näitä on oppeja asiasta. Jos paistan niin voissa. Jos friteeraan niin öljyssä tietysti. Niitä ainoita ihan oikeita tapoja riittää kyllä. Kuka mitenki haluaa. Se kuha menee sujuvasti vaikka lime graavattuna. Tai ceviche.

Silloin kun voita ja tarvitaan kova kuumuus käytän öljy+voi, silloin ei voi "pala".
Myös paistoon kun hetkellisesti tosi kuumaa tarvitaan, ei kypsyy sisältä liikaa.

Just näin. Pannuna mulla on hiiliteräs ja valurauta pannut. Saa nätin paistopinnan ja värin pienemmällä kuumuudella kun niissä prkl pinnoitetuissa pannuissa. Mulla ei ole niitä tefloneita ollu ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Eikä tule.

Minulla on tuolla kalanpaistopaikalla kaasulieden päällä oottelemassa semmonen vanaha ruskeapinnoitettu paistinpannu, jolla paistelin katiskasta tulleita särkiä ahvenia, ja haukia..
Pistän siihen öljyä, ja vähän joskus voita sekaan. Sitten paistan ne kalafileet, ja sitten siitä rasiaan samalla suolalla, ja sokurilla maustan.
Siinäse, ja hyvää on ollu. Tuossa pohdiskelin, kun ei katiskaa enää, vaan marketin altaasta ongin kalafileet, että kun sain merilohifilen tässä, että pitäisköhän pistää pannuvanhus töihin.
Normaalistihan minä sillain, että kun vagumoin lohifile palat pakkaseen, niin sulatan hitaasti kellarin portailla sulatus rasiassa, sitten 58 asteiseen veteen se vaguumipakkaus puoleksi tunniksi, ja kun se kala pehmiää, niin lusikalla se kala nahkasta hapankaalirasiaan.
Hyvää on kala, ja ruokaa.
Tp

Jep. Kala hyvä. Nuo vesistöjemme pikku samurait.

Suolaa, sokeria, leppälastua, kalan nesteitä, on melko tiukkaa tavaraa kun taas jouduin ostamaan uuden savustuslaatikon. Näköjään jokatoinen vuosi se on rosterilaatikko puhki. Tietysti, jos ei olis näin laiska, pesis aina käytön jälkeen niin varmaan kestäs pitempään. Mutta kun on…

Kun ostin eka mökkiin isäni toi tupaantuliaisiin yli 2 mm:estä haponkestävästä tehdyn savustusuunin/pyöreän laatikon
jota käytetään nuotiolla.
Nyt yli 50 vuotias, kuin uusi, ainoastaan nokinen. Ei ihmekään, kun käsittääkseni sellua keitettiin samanlaisessa materiaalissa.
Samanlaisen materiaalin putkista sain myöhemmin lähes kahden miehen kannettavan joulukuusen jalan mallia "Sibelius -monumentti" - painaa runsaasti.

Mulla ei taida olla tuhatta vuotta aikaa testailla. Kun nyt kestäis 10.

Sukulaismies oli aikanaan veitsiluodon tehtailla ja teki siellä happoteräksestä semmosen onkose kattilasavustin. Se on kestänyt kauan, ja kestää.
En tosin ole savustellut enää vuosiin, mutta tuolla se on varastossa muun tavaran kanssa. Envan ymmärä mistä tuota roinaa kertyy tuonne vanhan navetan sisuksiin, kun enkai minä sitä sinne kanna.
Pulttia, ja mutteria paljon, muttei koskaan siellä taho löytyä sopivaa.
Tp

Toivo, kyllä me itse olemme syyllisiä, ainakin minä omista varastoistani
Orava kerää käpyjä jos tulee runsasluminen ja kova talvi.
Voi perikunta parat.

Justiisa. Perikunta kun alkaa tyhjentää tota mun puukkoverstasta niin eihän ne edes tiedä mitä ne kaikki kalut ja vehkeet on. Kun en minäkään. Mulla menee puolet verstas ajasta siihen kun etsin jotain, löydän jotain mitä en tienny mulla olevankaan, unohdan mitä olin etsimässä…

Näitä karavaanitarpeitakin kerääntyny niin pirusti. Kaikenlaista joutavaa katosta, aitaa, ikkunailmastointia, mattoa, tikasta, keitintä, grilliä, paneelin säätimiä, ja vaikka mitä. Kun ei raaski hävittää vaikka tietää etten ikinä tarvii.

Nin kukapa se muukaan. Minnoon kysely monelta, että kun meillä oli 70 luvun lopulta johonki 80 luvun loppupuolille lihakarjaa navetassa, ja rehut ladossa.
Kun sitten pistettiin karja pois, ja läksin maantielle, niin muutama kuukausi, ja navetta puolillaan tavaraa, että missä se roina oli siihen asti, kun ei ole mitää muuta rakennusta tontilla.
Juttelin muistaaksen autokauppiaan kanssa tästä taannon, niin kysyi, oletko kaupunkien omakotialueilla ajellu.
Vastasin kyllä, kun tavaraa kulettelin, ja lavetilla koneita siirtelin.
Sanoi, pistitkö merkille, että niissä seisoo auto pihassa autotallin oven edessä, ja syynä se, että talli on täynnä muuta tavaraa.
Tp