Neuvoa märkäkorvalle

Tervehdys, Tässä entinen motoristi kyllästyi ajamaan jatkuvasti vesisateessa ja moottoripyörä vaihtui asuntovaunuun. Nyt kun tämä karavaanarina oleminen on uutta ja ihmeellistä niin kysyisin, että kuinka te konkarit saatte sen vaunun vaateriin yöpymistä varten? Kyllä minä osaan sen pituus-suunnassa suht vaateriin saan, mutta kun leveys-suunnassa onkin jo monttua jos minkälaista. Vasen puoli ylempänä kuin oikea tai tosinpäin. Onko ainoa vaihtoehto siis pienillä laskuilla ja kortuksilla joka kulmasta "säätää"? Vai mikä neuvoksi? Vaimokin kohta jo mököttää kun kaffekuppi liukuu pöydältä.

Terv, Matti

ku kaupassa ;-)))

Itelläni on muutama eripaksuinen ja erimittainen lankunpätkä mukana ja myös ajokiilat jotta oikaisu onnistuu . . .

http://www.vapaa-aika.com/asp_sivut/Lis%C3%A4tiedot_tilaussivu.asp?tunnus=196370

Jari

Mullakin on aina mukana muutamia noin 30 cm pituisia eri paksuisia laudan pätkiä. Tämän lisäksi on muutama kakkosnelosen pätkä tassujen alle jos maasto on epätasainen. Koska jos pyörität tassut ihan alas niin voipi mennä vähän huteraksi, eli vaunu saattaa heilua vähän sivusuunnassa.

Sivusuunnan tasaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Laitat fylliä matalamman puolen pyörän alle tai kaivat kuopan korkeammalla olevan alle.

Kannatta huomioida, että niillä vaunun nurkissa olevilla tukijaloilla nimensä mukaisesti tuetaan se vaunu paikalleen. Niillä ei siis pakoteta sitä vaunua oikeaan asentoonsa.

Ensimmäinen keino on tutkia kaikessa rauhassa leiriytymispaikan maaperän muotoja ja käyttää tarvittaessa lapiota. Monesti riittävän tasainen kohta löytyy pelkästään etsimällä tai kokeilemalla. Satunnaiset pienet nyppylät voi poistaa kenttälapiolla ja vastaavasti pyörän kohdalle osuvat kuopat voi täyttää. Joskus voi kaivaa pienen kuopan toisen pyörän alle.

Yllä mainitut laudanpätkät ja ajokiilat ovat myös hyviä ratkaisuja. Peruutettaessa kiilalle tai lankunpätkälle saattaa kuitenkin jarru mennä päälle, jolloin homma muuttuu äkkiä haasteelliseksi. Vauhtiakaan ei oikein voi ottaa, ettei vaunu mene korokkeen yli ja putoa pois lankun päältä.

Olen nähnyt jonkun (kausipaikkalaisen) käyttävän tunkkiakin vaunun korkeuden säätämiseen. Jos leiripaikan sivuttaiskaltevuus on suuri, voi tunkki ja ilmaan nostetun pyörän alle asennettavat korokepalat olla jonkinlainen ratkaisu. Itse en tosin ole sitä kokeillut eikä tulisi heti mieleen kokeillakaan ainakaan alle parin yön pysähtymisissä.

Nurkkatuilla voi korkeutta säätää noin 5-10 cm. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei nosta liikaa, jolloin nurkkatuelle tulee liikaa painoa. Jotakin saattaa mennä silloin rikki. Nurkkatuen tassun alla kannattaa käyttää laudanpätkää tai jotakin muuta, mikä estää tukea painumasta pehmeään maahan.

Vetoaisaan asennettava pieni vatupassi helpottaa kummasti säätöä - edellyttäen tietenkin, että se on asennettu lattian suhteen vaateriin. Ensin nokkapyörän avulla vaunu pituussuunnassa vaateriin. Sitten alemman puolen etummainen tukijalka alas, jolloin nokkapyörä hieman nousee. Sitten saman puolen takimmainen tukijalka alas kunnes nokkapyörä koskettaa taas maata. Tällöin vaunun pitäisi olla edelleen pituussuunnassa vaaterissa. Tämän jälkeen kiristetään toisen puolen tukijalat järjestyksessä etu ja taka. Lopuksi hienosäätö. Jos tukijalkojen laskemisen alkaa takaa, on vaarana, että perän noustessa vaunun paino siirtyy nokkapyörälle, joka saattaa rikkoontua. Ainakin se panee hanttiin nostettaessa. Tämä menetelmä sopii meikäläiselle, mutta kullakin on varmasti omat versionsa vaunun passaamisesta paikoilleen. Kokeilemalla sen oppii.

Kiitos ja kumarrus arvokkaista neuvoista. Näin sitä oppii. Entä kun vaunu on saatu hienosti tasapainoon ja tukevasti jaloilleen niin mitä tehdään nokkapyörälle. Jätetäänkö se tukemaan vaunua vai onko tarkoitus nostaa se ylös?

Terv, Matti

Pistä sen nokkapyörän pylvään alle sopiva lankunpätkä niin että itse nokkapyörä ei tavoita maahan. Sitten nostatat hieman aisaa nokkapyörän veivillä. Ei niin paljon että vaunu alkaisi nousta vaan jätät sen hieman kannatukselle. Tällä toimenpiteellä vaunun pitkittäishuojunta kulmatukien varassa vaimenee entisestään.

Muista päästää vaunun seisontajarru vapaalle kun vaunu on muuten kulmatuettu ja pyörät "kiilattu" paikoilleen. Näin varsinkin hieman pitempiaikaisessa seisonnassa jarrut eivät kasva kiinni rumpuihin.

Laita nokkapyörän pystyakselin alle sopiva puupalikka, esim. 2 kpl.2x4 yhteen naulattuna. Näin paino kohdistuu pystyakseliin eikä sivulle pyörään. Ja tietenkin alas jätetään tukemaan vaunua näin laitettuna.

No voi prkl, Tanskasen Matti! Ettet vain vedättelis konkareita moisella dilemmalla? Että vaunu vaateriin? Jos se on ongelma niin vaikeeks tulee opettelu vaunuiluun käymään, kun niitä asioita on jos kuinka paljon, siis opeteltavia. Omatoimisuutta ja ruisleipäjärkee, muuta ei juuri kuitenkaan tarvita. Mutta toki sitä voi täältä kysellä, kaikenlaista. Kerropa sitten mites se peruutus on sujunut, muutaman koivun väliin, parilla 90graadin käännöksellä, laidoilla tilaa jopa 10cm? Vesitankin täyttö, WC-tankin tyhjennys, kaasupullon vaihto, lämmön säätö etc.! Kyllä juttuja riittää.

Ps. Muuten, helpoin tapa saada vaunu vaateriin, molempiin suuntaan, on kun hommaat ne hydraulitukijalat ja kaukosäädöllä! ;-))

Mutta montako graadia on suorakulma? Tais tulla äsken käännös-/ajatuslapsus...

Tervetuloa ketjun aloittajalle, on täällä kaiken maailman motoristejakin. Joillain vaunu on sivulla ja joillain perässä ja joillain molemmat.

Eräs politikko: "...Veden kiehumispiste on 90 astetta...".

Hetken hiljaisuus:

"Anteeksi 90 astetta onkin suorakulma, veden kiehumispiste on 100 astetta"

Saattaapi vesi kiehua 90 graadissakin, kunhan noustaan riittävän ylös.

Oman kylän ehdokas julisti vaalitilaisuudessa, että kohta meillä on kymmenen miljoonaa työtöntä. Oppineen tuntuinen vieras yleisön joukosta oikaisi pilkallisesti, että eihän meillä ole niin paljon asukkaitakaan. "Minä puhuinkin prosenteissa", ehdokas vastasi. Tähän ääni takapenkistä: "Hyvä, hyvä! Luu kurkkuun vaan maistereille."

Joo ja auton syylärisä saapi nousta 120 asteeseen ennenko kiehuupi.

Niin on häilyvä käsite tuo veen kiehumispiste. Suorakuluma on kuiteski aina ollu sen sata astetta ja tullee aina olemaan! Joka lämpötilasa!

Hannu perhana, kyllä minä täysin vilpittömästi kyselen. Tätä voisi verrata klassiseen jääkiekko/jalkapallo otteluun miehet vs pojat. Minä olen tässä tapauksessa tuossa poika joukkueessa. Niin paljon on ihmeteltävää tuossa vaunussa. Mutta tässä opitaan pikkuhiljaa.

Nyt tulisi uusi kysymys teille konkareille. Tiedän kun vaunun kokonaismassa jaetaan auton kokonaismassalla ja kerrotaan sadalla niin saadaan joku prosenttiluku, joka tarkoittaa painosuhdetta. Mutta, mutta mitä se sitten tarkoittaa, onko 0% hyvä vai 100%, tai siltä väliltä? Tällä prosenttiluvulla ei taida olla mitään tekemistä itse aisapainon kanssa?

Terv, Matti

Jep, onneks tuo keometria on pysyväinen tottuus, ei pala tulessakaan! Ja kahen pisteen lyhin ettäisyys on suora. Paitsi pallokeometriassa.

No hyvä, Matti! Mutta toki kysellä saa ja voi ja neuvoja annetaan. Kuitenkin paras tapa oppia on se oma kokemus. Muutaman kömmähdyksen voi vältää kysymällä.

Noihin prosentteihin, ne voit unohtaa, niillä mitään merkitystä ole, joskus laskettiin veturin minimitehoja. Aisapaino on tärkeä, ja joka yhdistelmäällä vähän omanlaisensa, mutta oikea paino on hyvä olla ettei vaunu kiemurtele, nyöki, paina veturin perää liian alas tai nosta liian ylös, senkin oppii kokeilemalla vaikka suositusaisapainoja on kyllä olemassa. Riippuu monesta tekijästä.

Vaunun ohjekirjaa lukemalla saa hyvätkin tiedot miten sitä vaunua käsitellä, säätää, korjatakin jotakin pientä. Kaasulaitteisiin älä koske, ne homat kuuluvat auktorisoiduille asentajille. Rengaspaineet tärkeät, kokeilemalla nekin löytyvät, siis oikeat.

Mutta, kun olet jonkin aikaa vaunuillut ja vedellyt sitä vaunua, asiat alkavat selkiytyä. Ja aina voi alueilla kysellä toisilta, sillä kuten tiedämme tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.

Ps. Äläkä Matti unohda huumoria, vaikutat ihan kelpo aloittelijalta! Siis tervetuloa joukkoon, monenkirjavaan ja hauskaan!

Mutta jos se poliitikko muistelikin korpikuusen kyynelten kiehumis (höyrystymis) pistettä ;)

Tuohon Hannu-Ilmarin kommenttiin ei voi sanoa muuta kuin Kääkkämäiseen tapaan - KJON ;)

Tähän uuteen kysymykseesi vastaisin seuraavaa:

Esittämälläsi laskukaavalla saadaan selville miten monta prosenttia vetoauton massasta on vedettävän vaunun massa. Se kertoo kuinka monta prosenttia vetoauton massasta on sen vaunun massa. Se ei siis ole mikään suhdeluku. Suhdeluku on aina jakolaskun tulos, ja laaduton luku.

Jos vaunun massa on 1600 kg ja vetoauton 2150 kg, on niiden suhdeluku 0,75.

Siis; mitä pienempi on se prosenttiluku, sen parempi asia. Samoin myös, mitä pienempi suhdeluku, niin sekin on parempi.

Tuossa laskin oman kaluston suhdelukua, ja sain 0,656. Sanoisin hyvä, ellei erinomainen.

Se on hyvä,että näyttää olevan suhteet kunnossa.Paljon mukavampi matkailla.

Noilla kokonaispainoilla ei ole mitään merkitystä muuten kuin ajokortin riittävyyttä laskettaessa - pitäisi ennemminkin laskea todellisia painoja yhdistelmän vetokunnossa, koska usein vaunut painaa aina enemmän kuin kokonaispaino sallii ja auto ei ole koskaan kuormattu täyteen kokonaispainoon.

Ossi

Jos et viitsi kaivaa, tai peruutella erilaisten lautaviritysten päälle, osa Biltemasta halpa tunkki. Halpa nestetunkki saattaa vuotaa, ja perinteinen haitaritunkki on raskas vääntää kun vaunu nojaa päälle, osta siis molemmat. Nosta ensin nestetunkilla kevyesti, ja aseta haitaritunkki tueksi. On vaimokin tyytyväinen kun vaunun saa tarvittaessa millintarkasti vaakasuoraan. HUOM! Nosta vain akselista, älä vaunun korista se ei kestä. Samasta kaupasta saat halvan vatupassin, jonka avulla saat tähdättyä vaunun vaakasuoraan. Leveän laudan voit laittaa tunkin alle jos epäilet että se saattaa upota maahan. Hommaa helpottaa huomattavasti kun sinulla on vaimo joka voi vaunussa katsella mitä vatupassi näyttää samalla kun sinä käytät tunkkia ulkona. Niin meillä tehdään, ja alle vartissa vaunu on vaakasuorassa vähän huonommassakin paikassa. Nyt kun sinä olet "märkäkorva" ja sinulla on siis suuri, hyvin suuri jäsennumero, saat karavaanariperinteitä noudattaen sen kaikista huonoimman leiripaikan, sen joka on kaikkiin suuntiin kallellaan.( arvaa mistä tiedän että niin käy)Kannattaa syrjäsilmin seurata ilmeitä kun vanhat parrat huomaavat että se ei häiritse sinua ollenkaan. Vaunu luonnollisesti kannattaa sijoittaa siten että ovenpuoli on ylempänä siinä kaltevassa paikassa. Sit kun nostat toiselta puolen vaunua tunkilla, painuu ovenpuoleisen pyörän jousi samalla ja kas nousukorkeus vaunuun pienenee. Siitä vaimot tykkää kovasti.

Itselläni on muutama lankunpätkä ja "salainen ase" eli oranssi kiilamainen ko. käyttään tarkoitettu muovinen osa :D . Sen kiilan päälle kun peruuttaa ja vilkaisee vaunun kiinteästä vatupassista,menee yleensä kerralla kahdella justiinsa kohdalleen. Ei tarvitse tunkkeja tms.

Huomaathan, että jos nostat vaunua sivuttaissuunnassa, niin vaunuun kiipeämiskynnys saattaa kasvaa. Eli jos nostat liikaa oven puoleista reunaa, niin kauniimpi osapuolesi saattaa ruveta vinkumaan.

Aja vaunu niin, että voit nostaa sitä siltä puolelta, jolla ei ole ovea (Jos siis mahdollista)

Itse olen ko. kämmin tehnyt parikin kertaa....

Kimmo