Oieni modifikaatio tämäkin

Nyt kun vaimo on Lapissa vaeltamassa eikä auto tarvita muutamaan päivään päätin, varmaan tuon Hanneksen sienijuttujen innoittamana tehdä sieniretken minäkin. Heti metsään saavuttuani tulvahti nenään hieno sienen tuoksu. Kosteutta oli ollut riittämiin niiin että sientä oli runsaasti. Itiöemiä ei vaan näkynyt, olisko johtunut siitä että maassa oli runsaasti kariketta.

Päätin sitten vähän kaivella, siellä jossain maan sisällä ne tryffelitkin on.

Käyttäjän lisäys viestiin 21.8.2012 klo 20:12:47 Kuvittelin kirjoittavani otsikoksi että 'Pieni jne' .

Tuon korjaaminen ei ole pessimistin hommaa:) Itse olin samassa tilanteessa kun rupesin rakentamaan taloa ja osin parakin josta oli tarkoitus tehdä asunto rakennus ajaksi, heti huomasin, että päätyseinät oli sisältä umpimätiä. Purin kaikki auki ja rakensin uudet päädyt, tuli hyvä ja asuin siinä 4 vuotta, eikä mennyt keuhkot paskaksi.

Onhan tuossa selvä alue sentään. Kulmasta on tullut ja sieltä laajentunut. Keväällä se on uutta parempi, näin veikkaisin.

@timppa

Ensimmäisen autoni kun ostin niin siinä oli myös molemmat nurkat kastuneet, Tosin ei noin pahasti kun tuossa sinun sieniviljelmässä. Eristeenä oli styrox joka oli vetänyt vettä kun pesusieni.

Nyhräsin ja nyhräsin sen purkamisen kanssa kun aattelin päästä helpolla. Paaskat siitä mitään tullut. Sitten hoikasin, että tässä mikään muu auta kun purkaa niin pitkälle, että tulee kovaa ja kuivaa vastaan. Itseasiassa se roskimpi purkaminen helpotti sitä uudisrakentamista ja työn jälki sekä lujuuden että laadun suhteen oli parempi. Se noissa on hyvää, että ne on sittenkin tarvikkeiden puoleen aika halpoja korjata jos itse pystyy tekemään työn. Työtunteja tietysti kertyy melkoisesti. Nuo runkorimat on ihan omissa mitoissa joten niitä tuskin saa mistään valmiina. Itse ainakin jouduin tarkuussahaittamaan rimat puusepänliikkeellä uunikuivatusta tavarasta.

Mulla on muutaman vuoden kuivassa paikassa ollutta 50x50 kestopuuta. Siitä ajattelin sahata nuo rimanpätkät. Styroksin paksuus pohjassa on 40 mm joten hiukan joudun ohentamaan, rimojen leveys on tuo 50 paitsi reunassa jossa se on 45. Tavallisella pöytäsahalla ajattelin sahailla.

Kiukuttavaa tuo styrox, lattiassa oli joitain paloja joiden paino oli moninkertainen kuivaan verrattuna. Revin pois styroksit niin pitkälle että tuli varmaan kuivaa vastaan ja laitan 40mm finnfoamia tilalle. Finnfoamiakin on hyvä sahailla pöytäsahalla. Rakennusliimaa, ruuveja, halpoja kulmalevyjä, vedenkestävää vaneria päälle ja tavallista pohjalle. Kaikki ruostuneeet istuinpenkin kiinnityspultit ja vesisäiliön täkkiruuvit uusiksi.

Purkamisessa oli hankalaa se, ettei rakennetta ole tehty purettavaksi. Kaikki on kyllä ruuveilla tai pulteilla kiinni mutta sähköjohdot, vesiputket ja lämmitysputket on vedetty viimeiseksi valmiiseen rakenteeseen ja istuinpenkin läpi. Sähköjohdoissa ei ole liittimiä joista ne helposti saisi irti. Siksi istuinpenkki on vain sivuun siirrettynä repsikan penkin takana.

Nyt kun kaikki on purettu ei homma enää aiheuta ahdistusta. Kun alkukesästä tutkin pohjaa ja havaitsin kosteusvauriot tuntui pahalta kun ei tiennyt miten paha tilanne oli.

Rakentaessa senkun miettii mitä on tekemässä ja etenee rauhallisesti niin varmaan tulee hyvä ja tukeva. Kuvasin muistin avuksi alkuperäiset rakenteet sitä mukaa kun purin niin ei mene sormi suuhun. Olen tiivistellyt saumoja ulkopuolelta mutta ajattelin kyllä jättää rakenteeseen luukun josta pääsee helposti vesisäiliön taakse kulmaan tarkistamaan onko rakenne pysynyt kuivana vai pääseekö sinne vielä jostain kosteutta.

Onko kohtalotovereilla näkemyksiä painekyllästetyn puun tai finnfoamin käyttämisestä? Tai muuta mitä mun pitäisi ottaa huomioon?

Muistelen jonkun viisaan kertoneen, että painekyllästetty puu ei olisi paras mahdollinen käyttää vaunun tai auton rakenteissa.

Matkaajissa on käytetty painekyllästettyä puuta. Vanhojen autojen alumiinipelleissä näkyy rosoisuutta ja pieniä reikiä ikäänkin altapäin syöpyneenä. Korjasin takavuosina autoni seinän alaosat ja havaintojeni mukaan ilman kosteusvuotoa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos rakenteeseen on päässyt kosteutta, alumiinipelti ja sen kiinnittämiseen käytetyt pienet rautaniitit ja varsinkin seinä- ja lattiarakenteen yhdistävät suuret ruuvit muodostavat sähköparin, jossa kyllästyssuolat toimivat elektrolyyttinä. Etenkin ruuvien kohdalla alumiini oli syöpynyt reilummin.

Soitin silloin Paavo Rouskulle ja hän tunsi hyvin ongelman ja kertoi heidän pajallaan olevan korjausohjelma juuri Matkaajia varten, jossa kyllästetyt rimat vaihdetaan kuiviin mäntyrimoihin. Kallis tietysti, kun koko seinän alaosa puretaan.

Korostan vielä, että missä tehtaan kitti ei ollut listoista häipynyt, ei ongelmaa ollut.

Itse kun korjasin asuntoparakin päädyt, rungon tein höylätysta painekyllästetystä tavarasta, en keksinyt mitään miksi ei voisi käyttää. Painekyllästetty voi myös lahoa niistä kohdin, mistä sahataan ja poistetaan pintaa, esim liitoksissa, niihin kohtiin yleensä laitan tervamaalia. Paine kyllästetty vain on tosi vetistä tavaraa kun sen ostaa liikkeestä, saa kuivata pitkään. Huippuna oli muutama vuosi sitten kun tein asuntoautolle katosta ja ostin painekyllästettyä lautaa, koskaan ei ole ollut niin raskasta lautaa minun kädessä, oli jo pakkaskelit ja sisällä lämmitykset päällä, niin vein laudat sisälle kahdeksi viikoksi niin paino lähes puolittui, kun huone ilma on pakkasella tosi kuivaa, niin kuivui hyvin.

Fiinfoamia voi käyttää ja sen voi liimata kiinni uretaaniliimalla mm. alumiiniin vaneriin ja puuhun. Siinä jopa pitää leveäkierteiset ruuvit. Tämä ominaisuus on hyvä silloin kun käytetään limoja jotka tarvitsee kuivumisaikan puristusta.

Kestopuun käyttö on tarpeetonta. Kuiva tiheäsyinen mäntyrima ajaa saman asian. Ei ole mitään mieltä tehdä jostain kohdasta sen kauemmin kestävää kun auton muut kohdat kestää. Ruuvien osalta alumiini ja teräs on jännitesarjassa aika lähellä toisaan joten teräsruuvin sopii ihan hyvin kiinnitykseen ja rakenne kestää sen minkä auto muutenkin kestää. Itse käytin liitosten varmistamiseen liiman lisäksi aika paljon ruuvikiinnitteisiä teräksisiä kulma- ja jatkopaloja jotka ei paljon kustanna.

Työkaluista sen verran, että vinkuja varustettuna muutamalla sopivalla jyrsinterällä on kova sana noissa hommissa.

Minkähänlaista se lämpökäsitelty puu on tuohon hommaan. Olen huomannut että painekyllästetty puu kuluttaa naulat jos se pääsee kostumaan. ja sitähän ei suositella sisäseiniä vasten. Luulempa että vettä imevät eristeet ovat kaikkein pahin asia. Pitäisi keksiä rakenne joka päästäisi kosteuden pois, mikä sinne pääsee. Arvelee Toivopoika

Mietin itsekin tuota lämpöpuuta (olen tehnyt siitä kaikenlaista ja sitä löytyisi kyllä tuolta jemmasta) mutta hylkäsin ajatuksen. Kun siitä on otettu hartsit pois on myös lujuus heikentynyt.

Olen selvillä tuosta Matkaajan kestopuuongelmasta mutta tässä tapauksessa kestopuu rajoittuu muuhun puuhun tai finnfoamiin. Kestopuuta oli kuitenkin niin pieni pala jemmassa ettei se riitä kaikkeen joten tein siitä vain lattian reunapuun joka ruuvataan kiinni seinän alapuuhun. Kun en löytänyt jemmastani sopivan kokoista tiheäsyistä mäntyä (vain runsaasti lannoitetusta metsästä revittyä karvaista ja höhhöä kakkosnelosta) otin käyttöön jonkin eksoottisen puulajin. Olen aikanaan tehnyt tyttären kämppään pöytäsysteemin 40 mm paksusta Bauhausin liimapuulevystä ja nyt sitä löytyi sopiva pala. Kovaa ja lujaa kuin synti, painavaakin mutta ei se noissa määrissä haittaa. Siitä sahailin 50mm leveää soiroa. Nyt jos joku sanoo että tulee kylmäsiltä ja että höhhö mänty olisi parempi lämmöneriste niin sanokoon vapaasti.

Työkaluista senverran että yläjyrsintäkin on käytetty mutta kaikkein kätevimmäksi tuossa purkutyössä ja sovittelemisessa on osoittautunut Feinin multimaster. Olen sen hankkinut heräteostona jotain remppahomman yksityiskohtaa varten ja ajatellut että hukkaan heitettyä rahaa. Ei lainkaan, sillä saa rimat ja niitä sitovat ruuvit rakenteen sisällä katkottua nätisti ja tarkasti.

Nimim. 'Hyvistä kommenteista ja neuvoista kiitollinen'

Lehtikuusi olisi varmaan hyvä ratkaisu noihin soiroihin. On liki kyllästetyn puun veroinen eikä ole samoja suolaongelmia kuin painekyllästetyssä puussa.

http://www.lehtikuusi.info/lkominaisuudet.html

Itse rakentelin joskus jotain pientä puusta ja hain tavaraa jostain puutavaraliikkeestä, eikä siinä tullut katsottua mitä lajia se oli, siitä jäi hukkapätkiä, joilla rupesin lämmittämään uunia ja kyllähän oli pauke ja rätinä, oli ilmeisesti lehtikuusta.

Itse olen rakennellut jotain ikkunapenkkejä yms. tolpanhattuja lehtikuusesta. Hienoa puuta mutta elää aika voimakkaasti kosteusvaihteluissa.

Nyt tuossa lattiassa käyttämääni puulajia en tunne, jotain trooppista kovapuuta. Ruuvit vaatii esiporatut reiät ja pöytäsahakin yrittää sanoa että kovaa on.

Kiitoksia vaan kaikki kannustuksesta, ei tuosta varmaan parempaa tule kuin mitä se tehtaalta tullessaan oli mutta nyt kun rakenteet on auki on helppo lisätä hiukan lämmöneristeitä esim. tuohon ohjaamon ja asunto-osan väliseen täysin eristämättömään kulmaan. Yksi ongelma on että täkäläinen vaneri joka on lähinnä oikeaa on 6,5 mm kun alkuperäinen on 5 mm. Varmaan jostain olisi saanut tuota oikeanpaksuistakin mutta päätin tulla toimeen tuon hiukan paksumman kanssa.

Projekti etenee verkkaisesti, eilispäivä meni vanhuuden vaivoissa, irtosi lasiainen ja repäisi vielä verkkokalvoakin mennessään. Illalla sitä sitten tikattiin laserilla taas kasaan tuolla silmäpolilla.

Vaiva iskee kuulemma kahteen kolmesta vanhuksesta eikä meikä ollut kuullutkaan moisesta! No nyt tuntee vaivan jos iskee toiseen silmään, ensin silmässä outoa välähtelyä kun muuttaa katseen suuntaa ja sitten mustia nokirämmäleitä ajelehtii maisemassa. Juuri tuon verkkokalvon repeytymisen takia pitää kuulemma sitten käydä tarkistuttamassa silmälääkärillä ettei pääse enempää vahingoittumaan. Ettäs tiedätte, vanhukset.

Nimim. 'Likaa näkökentässä ja vähän käsissäkin '

Kovempihan tuosta näyttää tulevan kunn mitä oli uutena. Kuvasta näkee, että ei ole tuon sinun ensimmäinen projekti.

Tuota katsoessa ei tule " merkkikorjaamoa" ikävä.

t Jelmi

Terve. Minulla ja nuita 'silmä juttuja' kuten kerroit. Mutta noista hienoista korjauskuvailustasi, minkä ikäinen autosi/vaunusi on , että on noin paha kosteusvaurio päässyt syntymään? Mielikuvani vie sinne suuntaan, että nuo vauriot ovat syntyneet ennen, kuin vaunu on ollut sinulla.

Se on auto, Bürstner vuodelta 2001, Ja varmaan nuo vauriot oli jo olleet muhimassa jonkin aikaa kun sen viime syksynä ostin, oli vaan onnistuneesti peitelty jollain massalla. Tänä keväänä sitten makailin auton alla ja tökin puukolla pohjaa epäilyttäviltä näyttävistä kohdista. Myös toisessa etukulmassa, kaasupullokotelossa on pieni kosteusvaurio, sieltä olen ottanut tiiviin maton pois niin että pääsee kuivumaan. Tarkistan myöhemmin pitääkö sekin ottaa tosissaan työn alle.

Ollaan kyllä sinänsä hyvin tyytyväisiä autoon, sisustusratkaisut sopii meille mainiosti. Hiukan kyllä ihmetyttää miten vähän on nähty vaivaa lämpöeristyksen kanssa, aika paljon on silkkaa lasikuitupintaa täysin eristämättä. Mutta taitaa olla lämpimämpiin oloihin tehty.

Taitaa olla tammea sinun puut, se on kovaa, itse tein tammilevystä kaiutinkotelon etulevyt autoon ja kaiuttimen reikää sahatessa savu nousi kuviosahan terästä ja terä oli punahehkuinen, mutta Boschin terä kesti. Hyvältä näyttää työn jälki sinulla. Itse käyn auton alla melkein joka reissun jälkeen, huomaa ajoissa jos jotain alkaa ilmaantua, samalla puhallan hiekat ja mullat pois saumojen päältä paineilmalla, itse kun ajelen melko paljon hiekkateitäkin.