Matkamusaa tien päälle

Laitoin pari elämäni piisiä you tubeen. Löytyvät linkistä:

www.youtube.com/playlist?list=PLfsFod6dpvxOPbJ0fa-Y6uvDSRhSlJGi-

Turvallisia kilometrejä!

P.K. karavaanari vuodesta -94 lähtien

Sopiiko kysyä, mikä on suhteesi näihin teoksiin? Onko sinulla tekijänoikeus sekä sävellyksiin että esityksiin? Jos on, niin minkälaisilla oikeuksilla laitat niitä jakoon? Onko esim. ei-kaupallinen lainaaminen sallittua, vaikkapa omien koti- tai matkavideoiden taustamusiikiksi?

Sopii kysyä! You tuben puolesta varmistetaan, että tekijänoikeuksien omistaja on antanut luvan julkaista teoksensa you tubessa. Rahallinen tuotto - jota tässä tapauksessa ei varmaan tule - menee tekijänoikeuksien haltijalle. Yhdelle kappaleelle en tuota oikeutta saanut: Jay Ungarin Blue River Waltz. Kielto estää julkaisemisen. Tuohon viimeiseen kysymykseen en osaa antaa varmaa vastausta.

Minulla on puhelimessa n 3000 biisiä musaa ja ne minun mieleistä. Ja jos haluan puhetta musan väliin kuuntelen Pookia tai Sandelssia, toki rad Suomen Sekahaku ja Sävelradio netin kautta ajelempa missä päin eurooppa tahansa.

Radio Pookista tuli mieleen, että olen monesti ihmetellyt suomalaista musiikkimakua. Itänaapurilla on kaihoisaa haikeutta ja länsinaapurilla iloista hoppsan hejsan rallatusta, mutta meillä on synkkääkin synkempää itsemurhaiskelmää. Junnaavan takahampaita kiristävä sävel ja sanat kertovat perheen menetyksestä, pettymyksestä itseensä, työpaikka meni ryypätessä ja hirsipuuhun matkasta. Olisiko sillä osansa, että kotimaamme on valloitettu vuorotellen idästä ja lännestä, vai mistä tämä musta mieli? Olemme kuitenkin Hyvinvointi länkkärivaltio ihan kärkipäästä. Synkistelyyn ei olisi mitään oikeaa syytä.
Eihän tätä musiikkimakua voi tietenkään moittia, on se niin mielettömän suosittua.

Olisiko se niin, että maassa maan tavalla. Jos country-laulujen sankarin elämää kelattaisiin taakse päin, hän vapautuisi vankilasta, hänen tappamansa juopottelukaveri heräisi henkiin, vaimonsa ottaisi sankarin avosylin vastaa, hänen rekka-autonsa palautettaisiin ja hän pääsisi back on the road again. Ja kaikki rallatellaan duurissa.

Toisaalta, kyllä suuressa lännessäkin synkistellään - nimenomaan bluesin voimin. "My mama doesn't love me any more, my mama doesn't love me any more, I'll take morphine and reach the final shore" riimitteli muistaakseni herra nimeltä Huddie Leadbetter.

Niinpä se taitaa mennä. Taitaa valtaosalla taiteilijoista -lajista riippumatta- tekeminen olla vähintäänkin osa terapiaa. Tuskasta ja murheesta on helpompi ammentaa materiaalia, kuin tasapainoisesta hyvästä mielestä.

Tilannetta voi helpottaa, jos materiaalia pääsee ammentamaan naapurin tuskasta ja murheesta ( noin ei varmaan olisi pitänyt kirjoittaa ;-(((( . Sori

Suomalaisella kun menee heikosti, se tykkää rypeä siinä itsesäälissä.
Mies istuu kaljakuppilan nurkassa tuoppi kourassa, akka lähtenyt, työt menneet kaikki sen takia kun ukko on juoppo.. Nurkassa soi levari johon ukko kantaa markkansa ja koko päivän soi "Elämäni valttikorttit" Ja se levy tuotti tekijöille pirukseenn rahaa! Tuo kuvastaa sitä meidän melankolisuutta niin osuvasti.

Jouluna sitten rallatellaa hyväntuulisena Hei tonttu-ukot hyppikää, mutta siinäkin sanoittaja muistuttaa välissä ”Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä”.

Juuri niin :) :)

Juuri niin :) :)

Me kuunnellaan reissussa ”paikallista” radiokanavaa… esim BAYERN 1 ja radio Monte Carlo…
suosittelen…

Tuo ”paikallinen” on hyvä juttu, niin radiosta kuin telkkarista. Siinä saa altistettua itsensä sikäläiseen menoon. Uutisistakin aina jotain pientä ymmärtää, vaikka kyseistä kieltä ei osaisikaan.

Viimeiseksi jääneessä työsuhdeautossani (Skoda Superb 2011) oli mahtava kuuden CD-levyn vaihtaja, mutta sen jälkeen, siis noin 10 vuoden ajan, on pitänyt turvautua digitaalisiin musiikkikirjastoihin, joko puhelimessa tai USB-tikulla. Joskus tietysti kuuntelemme radiota tai Spotifyta. Minulle tärkeitä toimintoja ovat satunnaistoisto ja pieni virrankulutus.

Satunnaistoiston (shuffle play) pitää olla koko kirjaston kattava todellinen satunnaistoisto eikä vain jotain sinne päin. On muutama harva artisti, jota jaksan kuunnella kokonaisen albumin yhteen putkeen. Edellisen oman Skodani (2017) Bolero-radion satunnaistoisto arpoi kappaleita vain yhden kansion (albumin) sisältä, mutta ei sen laajemmasta valikoimasta. En näe tällaiselle mitään käyttöä. Siirryin sitten käyttämään puhelimessa toimivaa Poweramp-soitinta, jonka satunnaistoisto on askel oikeaan suuntaan. Ei sekään hyvä ole. Ensinnäkin satunnaistoistossa on kolme tilaa: pois, albumin sisältä tai koko kirjastosta. Satunnaistoiston tilan näyttävä kuvake ei ole havainnollinen. Liian usein joutuu siirtämään katsetta radion suuntaan. Toinen Powerampin ongelma on, että “hyvää” (siis rauhallista) matkamusiikkia soittavat artistit saavat vähemmän soittoaikaa kuin pitäisi. Luulen tämän johtuvan siitä, että Poweramp valitsee satunnaisesti vain ylimmän tason (siis artistin) ja lähtee sen jälkeen arpomaan artistin kaikista albumeista. Tämä säästää muistia ja laskentaresursseja kun ei tarvitse arpoa kerralla koko kirjastosta. Mutta ongelma on, että artistit, joilta on vain muutama kappale, saavat saman verran soittoaikaa kuin Elvis, Abba, Beach Boys ja muut, joilta kaikilta on kirjastossani kymmenkunta albumia. Poweramp sellaisenaan on ilmainen mutta rajoittunut. Kaikkien toimintojen vapauttamiseksi on ostettava 11€ maksava Unlocker-ohjelma.

Sitten virrankulutukseen. Powerampin (teoriassa) hyvänä puolena voi pitää esimerkiksi sitä, että jos CD-levyä ripattaessa (siis digimuotoon siirrettäessä) ei ole haettu netistä albumin kansikuvaa, niin Poweramp hakee kuvan soitettaessa. Kolikon kääntöpuoli on, että nettiyhteyden käyttö kuluttaa virtaa ja tämä näkyy integroidussa asuntoautossa siinä, että aurinkoisena päivänä kojelaudalla oleva puhelin Wazea käytettäessä kuumenee niin, että Android Auto lakkaa toimimasta (Google Mapsia käytettäessä en ole tätä ongelmaa nähnyt). Nettiyhteyden käyttö albumin kansikuvien hakemiseen ei ainakaan vähennä ylikuumenemista.

Minulla on nyt muutaman viikon ajan ollut kokeilussa Musicolet-niminen ohjelma. Sen satunnaistoisto näyttää toimivan paremmin kuin Powerampin, kunhan soittimen vain saa käyntiin. Musicolet on ainoa näkemäni soitin, joka ei ensimmäisellä kerralla tee mitään vain Play-nappia painamalla. Vasta sitten, kun olin skannannut koko kirjaston (siis puhelimen “Music” -kansion), Musicolet lähti toimimaan. Musicolet ei tarvitse eikä käytä nettiä, ei edes pyydä oikeutta netin käyttöön. Vasta kesällä näen, vähentääkö Musicolet puhelimen ylikuumeneista Powerampiin verrattuna.