Hei vain!
Eilen illalla tultiin kotiin 5 viikon odotuksetkin ylittäneeltä pyöräretkeltä Euroopan poikki, ja silti ensi viikolla pitää päästä vielä käymään tuolla Norjan perukoilla, Lofooteilla tai Pykeijassa päin. :):)
Se nyt vain on niin, että siellä ison meren äärellä, tuntureiden, kukkaketojen, lampaiden, lokkien ja mutkattomien ihmisten keskellä minun sieluni lepää niin isosti, että sinne vain on päästävä.
Ja silloin, jos ihminen löytää itselleen jotain hyvin merkityksellistä, rahalla ja ajalla ei ole mitään merkitystä, ne tehdään jostain, ja siinä se.
Samaa mieltä olen jonkun kirjoittajan kanssa siitä, että toisinaan samoihin paikkoihin sukelletaan aina vain uudelleen siitäkin syystä, ettei muualle, tuntemattomaan uskalleta. Ja silloin syntyy ennen pitkää tyytymättömyyttä ja katkeruuttakin, myös toisten tekemiä juttuja kohtaan.
Meille tuo 1413 km pyöräily poikki "tutun" Euroopan, oli repäisy irti tuosta tutusta ja turvallisesta puuhailusta.Ja olemme ylen iloisia, että uskalsimme sen tehdä!!
Tyydytystä tuottavaa matkailua itse kullekin, miten ikin' sen teettekin!
T.Kaarina