Jorma hei,aina kannattaa lähteä ja harvoin se on niin helppoa kuin alle kouluikäisten lasten kanssa! Ei tarvitse välittää kouluista kavereista harrastuksista, lapset tulee sinne minne vanhemmat sanoo ja viihtyy siellä missä vanhemmilla on hyvä olla.
Tästä olen juuri alkamassa kirjoittaa juttua tammikuun Caravan-lehteen mutta kerron sulle muutaman esimerkin miten me ollaan kuljettu.
Kun esikoinen oli 8kk, kierrettiin Ranska ympäri autolla ja vaellusteltalla. Tärkein varuste leikkikehä;vauva pääsi sinne kirmaamaan heti kun tultiin leirintäalueelle ja niin me saimme rauhassa pystyttää teltan ja tehdä ruoan:)
Kun esikoinen oli 2v ja seuraava 5 viikkoa,kierrettiin vaellusteltan ja auton kanssa Norjaa kuukausi.Laatikollinen dubloja oli päivän sana ja niiden avulla esikoinen sai kavereita,ei siihen kielipäätä sen enempää tarvita:)
Kun eka oli 4v,toka 2v ja seuraava 2kk, kierrettiin Ranskaa 6viikkoa vaellusteltalla. Puolessa välin matkaa tehtiin jotain ennenkuulumatonta:ostettiin semmoinen salkkumallinen pöytäpenkki-yhdistelmä ja lopetettiin maassa makuualustan päällä syöminen!!
Kun noi lapset oli 6,3 ja 1v, otettiin 10 000mk laina,ostettiin vanha vaunu ja lähdettiin 3kuukaudeksi talvea pakoon Portugaliin ym.Ja se oli eka kerta kun elämässämme vedimme vaunua.Matkan jälkeen vaunu myytiin ja laina maksettiin pois.Mutta kivaa oli.
Vasta kun neljäs syntyi ostettiin oma vaunu kun vaellusteltta kävi pieneksi:)
Nyt vanhin täyttää 20 ja nuorin 12,muut 15 ja 17. Matkustettu on hela tiden ja jouluksi lähdetää kolmen viikon automatkalle Italiaan ainakin.
Tietenkin jotkut asiat helpottuu kun lapset kasvaa,mutta niille tulee omat mielipiteet matkan kohteista ja kauheasti sumplimista että saadaan heidän harrastukset ja leirit sun muut jutut ja meidän aikuisten tarpeet yhdistettyä.
Olemme siitä super-onnellisia että kulkevat vielä mielellään kanssamme.
Ja noiden matkojen väleissä on lapsia raahattu ahkioissa lapin tuntureilla,tehty interreilmatkoja yhden kahden ja kolmenkin alle kouluikäisen kanssa.Nukuttu bordeauxin sosiaalihuollossa ja grenoblelaisessa sairaalassa kuin myös ystävällisten ihmisten takapihoilla.Aina on vaan suurempi varmuus tullut siitä että kyllä ne ongelmat maailmalla ain jotenkin ratkeaa.
Joten vielä kerran,lähtekää siis.Sitä ette kadu mutta lähtemättömyyttä kyllä!!!
t.Kaarina:)
