Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Tällä sivustolla käytetään evästeitä
Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Evästeasetuksesi on tallennettu.
Tämän sisällön näyttäminen edellyttää seuraavan evästetyypin hyväksymistä: {category}.
Koko kansallispuiston päänähtävyys on Korteniemen perinnetila, jonne pyöräilimme Kopinlahden P-paikalta. Elokuun lopulla maanantaina ja tiistaina rakennukset eivät ole yleisölle avoimia, mutta pihalla saa kulkea ja eläimiä katsella. Tilan lähellä kulkee puolentoista kilometrin mittainen Ahonnokan luontopolku. Luontopolulta palatessamme tilaemäntä tarjosi meille mahdollisuutta tulla katsomaan kyyttöjen ruokintaa. Niiden pääravintona on niityllä kasvava ruoho, mutta vasikat ja niiden emälehmät saavat lisäravintoa, tällä kertaa kauraa ja omenaa. Oli nostalgiapläjäys kuulla lehmiä kutsuttavan metsästä syömään. Taitaa olla yli 60 vuotta siitä, kun viimeksi kuulin lehmien kutsuhuutoa. Tilaemäntä varoitti, että lehmät eivät ehkä heti tunnista häntä, kun ei ollut vierailupäivä eikä emännällä perinnemekkoa päällä.
