Koukkaus Norjaan..

Moi, näin 60-vuotissynttäriyönä tuli mieleen ajatella elämää uudella ikäkaudella. Tarkoitus olisi mennä Sotajoelle Lappiin syyskuun alkupäivinä,(Hymerit),Onko järkeä koukata Näätämön kautta Norjaan Reisivuonoon ja sieltä esimerkiksi Tanan kautta Utsjoelle, vai pysyisikö kotosuomessa? Voishan sielä ihan ylhäälläkin käydä, se vaan taitaa olla ilmoista kiinni näkyykö "pohjoisnapa". Diesel maksaa ja elämä, mihin panostais? Ps. ei ihan pahoja herjoja, "vanha" ei jaksa. Lennu

Järkee on! Ja kannattaa poiketa Pykeijassa. Ja kun kuuskymppisellä ei ole mitää kiirettä, suositten Varangin kierrosta. Ainakin etelärannan tie kannattaa ajella. ( Vadsö/ Vardö). Mutta kun sitä aikaa kuitenki jää tähteeksi, poikkea Båtsfjordiin ja Berlevågiin, Store Molvik on se tienpää jossa kannattaa käydä kääntymässä, se on siellä viimeisellä rannalla. Nämä paikat on sopivasti kakki erillään toisistaan, joten se ei ole mikään rengasmatka.

Ja viimeistää tossa iässä pitäisi käydä,edellisten Martin paikkojen lisäksi, myös Gamvikissa tai oikeastaan sen pohjoispuolella olevalla Slettnesin majakalla. Se on maailman pohjoisin mantereella sijaitseva majakka.Tarjoaa majoitusta vanhassa majakanvartijan talossa, voit saada valon täyttämän huoneen, missä on kaksi ikkunaa rannattomalle merelle ja tuntureille,huikea paikka.Tietty autossaan voi nukkua siinä pihalla. Siellä tuntee olevansa todella maailman ääressä! Ja kaukana turistirysistä! Niin että hyvää syntymäyötä vaan:)

t.Kaarina

Kiitos Kaarina hienoista jutuistasi matkoiltasi, olen sydämmellä mukana myös "paino-ongelmissa", varmaan tulee hyviä ehdotuksia pohjoisen reisusta, emme vain pysty paljon kävelemään polvivaivojen takia. Tässävaiheessa kevättä on vielä hyvää aikaa suunnitella syksyä, katotaan, eiköhän jotain keksitä, kiitos. Lennu

Onnea vaan sinne 60-vuotiaalle polvivaivaiselle lajikumppanille. Itse tein vaimoni kanssa viime syyskuussa kutakuinkin tuon saman reitin mistä Martti ja Kaarina tuossa edellä pakisivat. Ja kylläpä sanoivatkin naulan kantaan. Itselläni ovat nuo samat vai- vat Lonkkanivel leikattiin tämän vuoden alussa, polvi odottakoon vielä). Suunnittelemasi tyyppisellä matkalla ei välttämättä tarvitse kävellä niin paljon kuin esim. kaupunkimiljöisiin tutustuttaessa. Siellä pohjolassa pääset autolla aina ihan itse asian sydämeen ja koko ajan olet maiseman keskellä. Voit pysähtyä melkein mihin vain ja nauttia. Muista sitten siellä Norjan puolella tutustua kaupoissa mitä monipuolisimpiin kalajalosteisiin ja tuoreisiinkin vastaaviin. Näistä asioista löydät useita kirjoituksia viime syksyltä juuri näiltä palstoilta.

Ja jos vielä haluat käydä paikassa missä kirkkoa ja kalamajoja lukuun olematta "ei ole mitään", niin Grense-Jakobselv siellä Norjan ja venäjän rajalla meren rannalla on sellainen. Puoli päivää siellä hiljaisuudessa vietin ja ainoat elolliset itseni lisäksi oli linnut ja kolme norjalaista rajavalvojaa. Hiekkatietä kylläkin noin 50 kilometriä, mutta hyväkuntoista oli 5 vuotta sitten.

Osoitteessa http://web.mac.com/leilakoistinen/b/1.html on Koistisen Leilan hieno matkakertomus, josta saa vinkkejä pohjoiset paikoista.

Onnittelut Lennu ,sinäkin sitten saavutit tämän aikuisiän.terv.martti

On ehdottomasti - matkailu avartaa. Toinen käymisen arvoinen paikka on ajaa Varanginvuonon pohjoisrantaa Vuoreijaan (Värdö) ja siitä edelleen Hamningbergiin. Varsinkin se viimeinen etappi on näköaloineen sitä luokkaa, että muistat sen loppuikäsi. Ainakin muutama vuosi sitten Hamningbergissä oli vielä pieni kyläkauppa-postitoimisto, kannattaa käydä katsomassa. Niemekkeellä Jäämeren rannalla näkyy vielä merkkejä Aatun rantapyssystä; voi vain ajatella mitä sinne joutunut vuoristojääkäri lienee ollut mieltä Aatun aivoituksista.

Myös Grense-Jakobselv on hieno paikka, tien päässä kirkko ja pieni hautausmaa - ja joen itärannalta alkaa loputon äiti Venäjä, jota riittää ja riittää ja riittää...

Mielenkiintoinen paikka myös siksi, että alue liittyy moneen kylmän sodan aikaiseen vakoilutarinaan, joissa suomalaisiakin mukana (tai eivät ne ole tarinoita vaan totisinta totta).

Ihan sopivia paikkoja 60 -vuotiaalle, joka osaa jo asettaa asiat oikeaan arvojärjestykseen eikä hötkyile turhista!!!

Kiitos kiitoksista! Sillä että saa kommentteja jutuista onkin tosi iso merkitys, muuten ei oikein tiedä kirjoittaako ihan turhaan,eli ei tiedä tavoittaako juttu lainkaan lukijoita.

Ihan samalla tavalla meilläkin koetaan nuo Pohjoisen seudut, niin kuin Kyösti tuossa jo sanoi, että maisemat ja tunnelman, vapauden ja avaruuden, pystyy kokemaan vaikka pyörätuolissa istuen. Niin keskelle sitä kaikkea olennaisinta pääsee autolla, että kävely ei ole pakollista, tietenkin hyvä lisä vielä "korvempaan " päästäkseen.

Itsellänikin syöpähoidot tuhosivat polvia ja lonkkia, ja viime kesänä Vesteråleneilla ne olivat aika tohjoina eli sauvoihin tukeutuminen oli minun pelastukseni.

Suunnittelun iloa !

t.Kaarina

Kiitos kaikille, eihän tämä vuosikerta niin pahalta tunnukkaan, mummoni täyttäessään sata vuotta, kertoi, nythän tää elämä vasta alkaa, joten kaikki kertomanne jutut otan mietintään, vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo pohjoinen. Kiitos osanotosta ja muustakin, nähdään jossainpäin, Lennu

Perästä tullaan, koko mailma osoitteena, ehtiskö jokapaikkaan? Lennu

Kyllä vuoreija on hieno nähtävyys. Varsinkin meno meren ali. Mutta matkallakin on valtavasti nähtävyyksiä. Historiaa ja lintukallioita. Älkää pitäkö kiirettä matkalla. p.s. Saattaapi tulla pysähdyksiä lammaslaumoihin tai epämääräisiin ajotapoihin. p.s., p.s., Lisää Silmusen matkakuvauksia ja voimia niiden tekemiseen.

Moi taas,nyt sitten ollaan "matkalla pohjoiseen", koukattiin itärajaa pitkin ja nyt ollaankin Tenon varrella Karigasniemen ja Utsjoen puolessavälissä, matkaa takana 1760 km. Huomasin tuossa juuri, ettei telkkari näykkään ainakaan täällä joenuoman reunalla vaarojen välissä ja leirintäoppaan näkyvyysaluekartan mukaan saa ollakin aika rauhassa "salkkareilta." Ajattelin noudattaa Martin ja kumppaneiden ohjeita, menen Nuorgamista yli ja palaan Näätämön kautta viikonpäästä takaisin kotomaahan. Lennu Ps. Sodankylässä vanhahko saabi seuraili minua ja parkkeerattuani autoni, mies tuli kysymään, etsinkö jotain, mies oli Haikarin kausipaikkalaisia, tämä "Espanjanmies" oli äitiään tapaamassa pohjoisessa ennen lentoa talvehtimaan etelänlämpöön. Pelkosenniemellä asteli entinen työkaverini raitilla vastaan, oli eläkkeellejäätyään nainut sieltä talonomistajan ja eleli nyt herroiksi. Joten menipä mihin tahansa, jonkun tuntee tai joku tuntee, elikkä matkailu avartaa, valitettavasti pirusti myös lompakkoa!

Samoja reittejä kuljettiin kuukaudenpäivät sitten, mentiin vaan Näätämöstä yli ja tultiin Nuorgamista takaisin. Käytiin siinä sivussa kylläkin Kirkenesissä ja Vadsjössä ja Vardössäkin. Esko

Tervehdys, Ja kun olet sieltä Vesisaaresta päin tulossa; niin juuri laskeutuessasi Ganviikkin, jää tunneloitu voimalaitos siihen tien oik puolelle. Vesi ryöppyää puuhtaasta järvestä ja käy hyvin juomavedeksi. Samoin kaiva virvelisi esiin ja nakkaa uistin mereen. Ranta on syvä, että voimalan virrassa temmeltää sangen usein myös jalokalaa, vaikkeivat voimalaitosvirtaan kykene nousemaankaan.

Pohjukan kierrettyäsi nousee tie takaisin ylös, siinä korkeimmalla kohdalla tarkkana, jos satut hienoa maisema/puskaparkkia tarvitsemaan. Vasemmalle kääntyy pieni pisto, jonka päässä pääsee matkailuautolla ympäri. Siinä myös tasainen parkki, josta hulppeat näköalat Varangerfordenin lahdekkeeseen. Tästä vain luikaus Bugöynesin tienhaaraan, jota ennen opastaulut, penkit, pöydät, vessat ja roskikset.

Toinen mielenkiintoinen paikka jatkaessa Neideiin; seuraava Vaggen (Bugöyfordenin) lahdeke. Kylän jälkeen nouset mäkeä ylös, oik puolen talo jonka pihat täynnä tonttuja ja peikkoja. Sen jälkeen vanhan Abrahannsonin kaupan takaa laskeutuu hiekkatie kiemurrellen alas. Pikkuruisen sillan jälkeen (Kloggerelvan suu) tulee vuokrattava mökki/parakki oik puol, siinä erinomainen paikka pyytää kuningasrapuja.

Syötiksi tarvitset palan esin seitä tai vastaavaa. Tee tämän jälkeen siimasta häkkyrä-väkkyrä sämppä ja sido kalanpala sen sisälle, mieluiten myös hieman jotain painoa mukaan, kivi, rauta tai yms. Nyt heivaat virveliin kiinnitetyn sämpän laiturilta mereen ja annat vajota pohjaan. Virveli joko rannan kiviin tai tuettuna laiturin kaiteisiin. Siima juuri niin tiukalle ettei siimasämppä kohoa pohjasta ja odotusta. Kun vapa nyökkii, on rapu tullut aterialle. Odota vielä hetki, että rapu sotkeutuu saksistaan sämpääsi ja hilaa hirviö ylös. Haavia ei kannata käyttää vaan nosta rapu ylös käsin, jalasta roikottaen jo vesirajasta. Käytä myös hanskaa, jaloissa teräviä piikkejä. Tapa rapu lyömällä kivellä, kirveellä siihen pyöreään keskiosaan, silmät lyhyeiden etusaksien välissä.

Ravun pyöreää keskiosaa ei syödä vaan ainostaan jalat. Puukolla irti vain nivelistä ja suureen kattilaan kiehumaan, joko merivedessä tai hieman suolaa lisättynä.

Ja ai niin; Bon apetit, toivottavasti on valkkaria vielä jäljellä.

-tapani-

Olispa tuo tieto tullut öbaut 1,5kk sitten, niin EHKÄ mekin olis päästy herkutteleen. Esko

Niinhän se on Eskoseni; tieto tuo vain tuskaa?

Vaan piruako sitä kaikkea tuskaa sisällensä patoamaan! Minulla tuota pohjoisen kokemusta taitaa olla enemmän kuin laki salli ja esim; Euroopasta juuri matkailuaton kannalta ei nimeksikään.

Ja eikös tämän saitin, yksi, tarkoitus ole juuri levittää omaa tuskaansa etteeriin ???

-tapani-

Näinhän se menee, mutta josko jo seuraavalla reissulla se tuska hellittäis, meni sitten pohjoiseen tai etelään? Quien sabe. Esko

Hei

Noista tuskista ja kutinoista tuli mieleen, että Norjan kierroksen jälkeen mahtaa olla melkoinen saunan nuusa. Toki saattaahan se tehdä mieli myös makkaraa ja sen pula poistuu siinä Näätämön, rajan jälkeisillä kaupoilla. Kaupasta saa myös sikahyvää Vinstonin pintaa eli miedosti savustettua/suolattua siankylkeä. On muutoin pehmeää ja sulaa poskilihaksiin.

Yksi hyvä ohje tälle herkulle on;

Osta samalla myös ruisleipää, sytytä nuotio ja leikkaa Vinstonin kyljettä sellaiset mojovat siivut (noin 1 cm paksut)

Sulje ruisleivän siivut yhdessä kylkiviipaleiden kera halsteriin ja käristele loimussa, väliin käännellen.

Seuraavaksi palaset päällekkäin. Ja eikös kuin olusen kanssa kitusiin. Yksi varoituksen sana; Kielen kanssa on syytä olla tarkkana, ettei vain luiskahda syljen mukana alas persiisee.

Joo, ja jos maltat aja rajalta, se hyvä saunapaikka löytyy Partakosta, Hietajoen leirinnästä, jossa myös hyvin yön yli vanhenee...

-tapani-

Onko tuo Vinstonin pinta paljonki erilaista, ku se Willsonin pinta, mitä aikoinaan syötiin?

Hei,

Joo,o. Tällä mistä puhuin ei taida olla paljonkaan tekemistä, jos oikein ymmärrän sen tänkkösuolatun kovan läskin kanssa, mitä met fin`jävlet olemma tottuneet jyrsimään.

Tarkoittamani pehmeä, miedosti savustettu kylki on jotain ihan muuta, tai miten se nyt meni?

Sian kylkeä ja rasvaista sellaista tämäkin on, mutta miedosti suolattua, eriiiitäin pehmeätä ja suussasulavan makiaa. Tätä suolaherkkua ei käsittääkseni myydä meillä Suomessa muualla kuin rajakaupoissa, eikä ole aina saatavissä sieläkään. Näätämön valinnassa sitä kuitenkin lähes aina löytyy ja uskallan suositella, ken nyt ei Koraania satu liiemmein lukemaan. Ja se Hietajoen leirintä on rajalta päin tultaessa Partakossa; vasemmalla pari kilometriä Matkajounilan/Käyräniemen liittymästä kohden Inaria.

Sielä Käyräniemessä, jossa myös penkit pöydät, wc että veneenlaskuluiska Inarille; siinä vastaikkaisessa talossa asuu lasitaiteilija Kirsti Walle-Leukkunen ja hänen kotinsa on jo itsessänsä oivallinen syy poiketa tuo parin kilometrin pisto Käyräniemeen.

-tapani-

Jos et läskistä välitä ja haluat syödä jotain lapin ruokaa. Poikkea Näätämöstä Sevettiin päin noin 14 km Kirakkajärvellä vasempaan .Porotila Toini Sanilalla. Mulla ainakin myönteiset kokemukset paikasta.Olis mulla puh.numerokin vain on vaunusa enkä saa sitä nyt tähän. A.K

Juu ja siellä voi käydä ohikulkumatkalla saunassa...Olikohan 5 eur/aikuinen. Vaikutti ihan kivalle paikalle!

Tässä numerot. 016-672509 sekä 0400-290390

Antti@