Tunnelmia Metsäkartanossa

Vietimme viime lauantain ja sunnuntain välisen yön Metsäkartanossa Rautavaarassa. Alue on ulospäin siisti komeine rakennuksineen. Camping-alueen sos.tilat hyvässä kunnossa. Mutta vieraita ei ollut kuin muutama auto. Päärakennuksessa vietettiin häitä, paljon väkeä. Toinen puoli ravintolasta oli varattu muille vierailijoille. Menimme emännän kanssa ravintolaan illalla "parille kaljalle" ja jos samalla näkyisi jostain TV:stä tangomarkkinoita. Paikka on niin korvessa, ettei omasta näkynyt mitään. Aulasta löytyi tyhjä kahvila, jossa oli myös TV. Viiden metrin päässä oli tyhjä ravintola, mistä sai kuitenkin olutta. Mutta olutlaseja ei saanut viedä kahvilaan TV:n ääreen. Olimme ainoat vieraat häävieraita lukuunottamatta. Paitsi, että kun vaimo laittoi TV:n päälle, kipaisi hiiri kahvilan lattian poikki ilmeisesti TV:n ääntä pelästyen. Ilmoitimme respassa olevalle kaverille ylimääräisestä vieraasta. Tämä kysyi, että "menikö se läheltä?" Talo on kuulemma niin vanha, ettei sieltä saa enää hiiriä pois. Emme uskaltaneet kysyä, olisiko koiramme saaneet tulla mukaan ravintolaan. Luultavasti hiiriä suuremman eläimet olisivat olleet kiellettyjä, kuten useimmissa Suomen ravintoloissa. Sääntöjä, käytännön poikeuksia = suomalainen ravintolakulttuuri.

Kävin minäkin Rautavaaralla,mutta en metsäkartanossa ,siis samoilin soita ,etsin lakkoja,hillaa mutta ei ollut kuin karhun jälkiä,kuvassa olevan tassun pituus noin 20cm ja tuore jälki.