Valaisenpa asiaa hiukan pyöräilijän kannalta!
Ennen muinoin minäkin kummaksuin, jopa närkästyin näille "pyöräteistä piittaamattomille kilpapyöräilijöille", mutta sittemmin siirryttyä yhä enenevässä määrin fillarin satulaan ja poljettuani tuhansia kilometrejä eri puolilla Eurooppaa, on tilanne alkanut näyttää aivan erilaiselta.
Se on totta, että varsinainen kilpapyöräilijä ei sovi pyörätielle, sillä hänen vauhtinsa on sinne aina liian luja.
Toiseksi, ei tarvitse olla kilpapyöräilijä alkuunkaan, vaan tuiki tavallinen työmatkapyöräilijä tai ihan perus kuntopyöräilijä, niin keskimäärin pyörätie alkaa ahdistaa Suomessa hyvinkin nopeasti, sillä ne ovat meillä yleensä täynnä jalankulkijoita, lastenrattaita, pienten lasten kolmipyöräisiä ja koulusta palaavia koululaislaumoja, koiran ulkoiluttajia jne.....jotka kaikki täyttävät lähes laidasta laitaan kevyenliikenteenväylät...eikä Suomessa katsota hyvällä sitä polkupyöräilijää, joka kilikelloaan uskaltaa hennosti soittaa merkiksi, että voisiko joku hiukan väistää....saatika että väistäisi....
Eli näissä olosuhteissa vauhtia ei saa pidettyä yllä ja matka monessa kohtaa on pelkkää jarrutusta ja taas vauhdin päälle saamisen yritystä, ei siis minkäänlaista pyöräilyn nautintoa, ja täynnä vaaratilanteita.
Tämä ongelma poistuisi, jos ihmiset saataisiin oppimaan kuka kulkee milläkin puolen kevyenliikenteen väylää, ja sillä omalla kaistalla todella pysyttäisiin.
Ja vielä, jos asenteet muuttuisivat sellaisiksi, että kilikellon soittoa ei pidettäisi pahan tekona, vaan ystävällisena ja kaikkia palvelevan merkkiäänenä, johon oikeasti reagoitaisiin. Saksassa muuten jalankulkijat ennemmin pyytävät anteeksi ja hyppäävät salaman syrjään, jos epähuomiossa ovat kävelleet pyöräiljöiden kaistalla...
Kolmanneksi, keyenliikenteenväylien päällysteiden huono kunto on seikka, mikä houkuttelee pitemmän matkan pyöräilijää autotielle. Tämän seikan takia itse olen pyäräretkillä useasti siirtynyt autotielle, sillä täyspakkaus retkikamoja fillarin päällä ja kehno, muhkurainen halkeileva asvalttipäällyste on kurja yhdistelmä. MOnesti tulee mieleen, että eipä kelpaisi autoilijalla sellainen päällyste, mutta fillaroitsijan kuvitellaan olevan hänelle tarjotusta risasta pyörätiestä ylen kiitollinen :) Ja minulla on kuitenkin leveät maastorenkaat alla, eli miten kurjaa onkaan moista edes yrittää ohuilla renkailla....
Neljänneksi, pyörätiet vedetään toisinaan kiertämään hyvinkin erikoisilta tuntuvia koukkauksia ja kaikkia kylän peränurkkia, eli jos haluaa edetä ripeästi suoraan kohteesta a kohteeseen b, on nopeinta polkea autotietä pitkin.
Ja viidenneksi, retkipyöräilijän kannalta vielä, pyöräteiden kyltitys on toisinaan käsittämätöntä; on aluksi mukamas joku opaste ja siten yhtäkkiä, mitään ei enää olekaan tai kyltitetty pyörätie lähenee kaupunkia ja humpsis, yhtäkkiä ei enää ole pyörätietä eikä ensimmäistäkään kylttiä...ja kun olet seurannut niitä kylttejä, kestää taas aikansa paikantaa itsensä tai etisä reittinsä...
Hyvin suunnitellut pyörätiet on valtava ilo polkijalla, ja niitä on keskinen eurooppa paikoitellen pullollaan. Toisinaan sielläkin tilanne on se, että pyörätie on vedetty kulkemaan valtavia mäkiä ylös alas, kun autot ajavat pitkin tasaista laaksoa...ja taas ovat toiset polkijat autotiellä..:)
Mutta yleensä sopu sijaa antaa, ja suomalaisilla autoilaijoilla olisi ison asennemuutoksen paikka suhteessa pyöräilijöihin, sen olemme Euroopassa polkiessamme huomanneet. Yleensä siellä pyöräilijää kunniotetaan ja on ilo polkea tietä kuin tietä !:)
t.Kaarina
Käyttäjän lisäys viestiin 10.8.2012 klo 14:24:47
ps.sen ei pitäisi kylläkään autoilijaa haitata, jos pyöräilijä välillä käyttä kevyenliikenteenväylän vihreää valoa hyväkseen, ja hylkää välillä autotien! Noin mekin isoissa kaupungeissa polkiessamme toimimme, sukkuloimme parhaamme mukaan ja yritämme olla mahdollisimman vähän kenenkään tiellä, mutta pyrimme myös itse etenemään ja säilymään hengissä.
