koiraliset karavaanarit

meillä myös koira aina mukana vaunun kanssa liikkuessamme. pidämme koiran kiinni koska järjestyssäännöt niin sanovat. mutta mikä on se metriraja jonka koira saa liikkua vaunun ympärillä. t. ihmisyst. pikku cairn

Oiskohan se ihan tarkalleen maalaisjärki.

Sitä kun on paikkoja joissa ei voi olla pitkäkään naru, ja sitten paikkoja joissa voi laittaa 10m juoksunarun. Sillon vielä kun pidin kausipaikkaa Purhossa, oli vaunu mettän reunassa ja olis siihen saanut 100 metrisen juoksunarun ilman että häiritsee ketään. Toisaalta ulkomailla kun ei turvaväleistä välitetä ja naapuri parkkeeraa katoksen kiilojen päälle, pitää olla aika tiukalla piskin nyöri.

Meillä mukana kulkee pari pientä koiraa, joille olen eläinkaupasta hankkinut koottavan ns. pentuaitauksen. 8 elementtiä a)70sm x 70sm. Sen pystytämme vaunun viereen, eivätkä koirat siitä poistu ilman talutinta ja kuljettajaa. Kun itse teen parhaani koirakuria ja sääntöjä noudattaakseni, toivoisin, että puolestaan myös lasten vanhemmat opettaisivat nupuilleen sen, etteivä koirat erityisesti pidä siitä, että niitä esmim. heitellään kepeillä tai pienillä kivillä, eikä niitä muutoinkaan tahallisesti ärsytetä. Omat koiramme ovat myös rotuominaisuuksiltaan sellaisia, että ne suhtautuvat varuksella vieraisiin. Siitä syystä, ja muutoinkin, on hyvä opettaa lapsille myös se, ettei vieraita eläimiä ole syytä, lupaa kysymättä ja ilman omistajan läsnäoloa mennä silittelemään. Jos puolin ja toisin noudatamme hyviä tapoja, niin emmeköhän kaikki leirintäalueille sovi, olivatpahan ne sitten SFC-alueita tai ei. Jos lemmikit kuitenkin oikein pahasti harmittavat, niin onhan myös niitä alueita, jonne lemmikkejä ei päästetä lainkaan ;=). Kirjoitti vaimo Tytti

Meillä kulkee myös mukana kaksi koiraa, jotka oleskelevat ns. pentuaitauksessa ja lenkkeilevät aina hihnassa. Joskus yhden yön takia ei olla aitausta laitettu ja koirat ovat väliaikaisesti kiinni sen mittaisessa hihnassa, että pysyvät "omalla tontilla". Toki leirintäalueella yritämme ihan jo koirienkin takia löytää syrjäisemmän paikan, johon leiriydymme. Onko teillä koiraihmisillä tietoa leirintäalueista, joissa olisi koirille aidattua ulkoilualuetta?

Keskisellä Tuurissa on aidattu alue koirien ulkoiluttamiseen.Lisäksi on häkkejä johon koiran voi laittaa haukkumaan kun itse käy ostoksilla kyläkaupassa.

Huomenta! Vihdin Pääkslahdessa on koirille aidattu ulkoilualue. Vihtiin olisi meidänkin tarkoitus mennä Jussia viettämään Ottto-pojan kanssa (kääpiö villakoira). Siellä on muutenkin koirille tilaa olla ja leikkiä. Ja kyllä me laitetaan Otolle mukavan pitkä juoksunaru, että pääsee palloa pelaamaan! Hyvää Juhannusta kaikille koiraihmisille kera koirien!! Terveisin Eija sekä Otto-poika

Toiselta Otto-pojalta terveiset nimikaimalleen. :) Hyvää juhannusta! Terveisin Pilvitien poppoo elikkä ari, tuulia, eemeli ja otto

Hienoa laittaa aitaus lemmikille, noin fiksut ihmiset tekee.

Minulla olisi hiukan kriittinen näkemys tähän koira keskusteluun. Nykyajan ihmisillä alkaa olla hiukan kyseenalainen suhtautuminen näihin kotieläimiin. Miksikö tätä mieltä? Edellä olevissa viesteissä ilmeni yksi näistä kummajaisista,eli koiralla on ihmisen nimi. No ei se mitään, mutta kun samalla puhuttelumallina on sama merkitys kuin keskusteltaessa ihmisestä. Kyllä ihmistä ja ennen kaikkea perheen lapsia tulee kunnioittaa sillä tavoin, ettei kotieläintä verrata ihmiseen tai ainakaan perheen lapseksi. Toinen asia, joka esimerkkinä valaisee tätä asiaa on yleinen näky, jonka näimme juuri tuolla viksulla Tuurin karavan alueella. Sillä on todella tuo koiratarha, mutta niinpä vain illalla yksi rouva toi tämän "kullanmurunsa" ilta-tarpeelleen siihen likelle viheralueelle, sähkötolpan juurelle. Tulipa muutakin kuin "pissaa". Teki mieleni kysyä tuolta rouvalta, että entäs jos pläjäytän kääkän teidän viheriölle. Itse olen pitkäaikainen koiran omistaja, mutta maaseudulta, jonne koira sopii, kun on omaa viheriötä riittävästi.

Ihmisille pitäisi asettaa lakisääteiset, yleisesti yhteiskunnan hyväksymät asetukset koiran pidolle ja hankinnalle, ainakin kaupunkialueella.

Karmeeta katella koiruutta joka elää, riutuu ja hermostuu aivan väärässä ympäristössä typerien omistajiensa mielitekojen mukaisessa omistuksessa.

Koirajuttuja olisi varmaan pilvin pimein,mutta olen samaa mieltä siitä,että nykyihmiset kaupungeissaan (ovat vieraantuneet luonnosta) pitävät koiria/kissoja lapsien kaltaisina olentoina.Joskus jopa parempikin kohtelu,kuin lapsille. Meilläkin on koira,mutta ei sillä ole ihmisen nimeä. Luin kai täältä kerran jutun,kuinka lentoaseman lipunmyynnissä (Vantaa) oli mies koiransa kanssa asioimassa.Koirapa päästeli ison paskapötkön tiskin viereen ja kohta tiskillä ollut toinen mies siirtyessään tiskllä tallasi sen pötkön päälle,hyi helv..että koirat mukana jopa lentoasemalla..

Lenteleväthän ne koiratkin, mutta selevittäkeepä mitenkä esim. parin päivän laivamatkalla koiran ns. luonnolliset tarpeet hoidetaan.

Helppo tämä. Koira hoitelee tarpeensa kotonaan tai jossain hurttahotellissa sillä aikaa, kun isäntäväki juhlii laivalla.

Koirat lentää, laivamatkailee, kulkevat bussissa, junassa ja ratikassa, mutteivät ilman isäntää. Koirat ovat ihmisen palvelijoita, seuralaisia, vartijoita, huumekoiria, suojelijoita, opastajia, pelastajia, etsijöitä, tulonlähteitä (isäntänsä ruokkijoita), hoitajia jne.

Kovin yksioikoisista kannanotoista kuvastaa rajallinen käsitys siitä mikä ihmisen ja koiran suhde on ollut sekä kuinka kauan se on ihmiskunnan historiassa vaikuttanut. Nyt muutaman vuoden kaupungissa asuneet eivät halua enää tietää miltä lehmän lanta haisee eikä ymmärtää koiran merkitystä eri tehtävissä ihmisen hyväksi.

Koira on meille ihmisille monessa roolissa hyvin tärkeä kanssaeläjä. Useat koirat osaavat myös käyttäytyä paremmin kuin moni kahdella jalalla kulkija, joitka käyttäytyvät kuin juuri viidakosta kaupunkin siirretyt pelästyneet paviaanit. Tästä oli runsaasti esimerkkejä juhannuksena.

Leirintäalueella en nähnyt yhtään koiranjätösten siivoajaa, taluttajat keräsivät jätökset kakkapussiin, mutta kaksijalkaisten jätöksiä siivosi monta siivousryhmää ja muutama kärry kuskasi jätteitä pois. Vaunun viereisen puun juurella ei aamulla haissut koiranpissa, vaan juopon kusi.

Juhannuksena ei ollutmitään ongelmaa koiran jätöksistä alueella, mutta alueen käymälät, joihin oli tarkoitettu siististi tehdä asiansa, olivat sitten siinä knnossa ettei niihin ollut normaalilla ihmisellä asiaa. Lähes tajuntansa menettäneet horjuvat kaksijalkaiset sitten roiskivat jätöksiään niin, että lattia lainehti.

Yhtään kertaa ei alueelle kutsuttu poliisia selvittämään koiran pahoja tekoja, mutta kaksijalkaisten toilailut työllistivät poliisin useaan kertaan, jopa palokunnalla oli asiaa vierailla paikalla, tuskin kuitenkaan koiran tahallaan sytyttämän tulipalon takia.

Niin vaan sitä meinasin, että ketkähän ne pitäisi liekassa kuljettaa ja häkissä pitää? Aika joukko siltäkin alueelta, missä juhannuksen vietin, muuten joutui häkkiin, ei kuitenkaan yhtään koiraa.

Vai että lentää koiratki. No ei ihan, mutta oman kokemukseni mukaan melkein. Aikoinaan suorittaessani koululentoja Mopo-Cessnalla otti lennonopettajani kerran koiransa - sellaisen pienen lamppuharjan - kyytiin. Lennolle lähtiessämme ope kysyi, että haittaako minua jos se pikkukoiro istuu siinä vieressä hänen sylissään. Sanoin, että minua ei haittaa niin kauan kun se ei tartu ohjaimiin. Viisas koiro tunsi rajalliset kykynsä ja istui siinä hiljaa koko lennon ajan.

No olipas kummallinen kirjoitus. En voi kuin hämmästellä miten ihmismieli liikkuu.

"Kyllä ihmistä ja ennen kaikkea perheen lapsia tulee kunnioittaa sillä tavoin, ettei kotieläintä verrata ihmiseen tai ainakaan perheen lapseksi."

Voi pyhä yksinkertaisuus. Oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta että joillain, myös karavaanaripiireissä olisi vaikeuksia hankkia lapsia? Meidän perheessä koirat ovat oikeasti lapsen korvikkeena. Ja se on arka asia. Joten perheenjäsenistä puhutaan. Ja meillä koirat ovat tiukan kasvatuksen alaisena, rajat ovat todella kirkkaat kaikille. Siitä pitävät sekä pojat että me. Vanhemmat.

Olen melko varma että meidän poikamme ovat paremmin kasvatettuja kuin suurin osa mainitsemasi maaseudun pojista. Poikamme eivät kiroile, syleksi tai kittaa kaljaa. Eivät ajele traktorilla kiljupöhnässä tai virittele mopoa. Kysyvät luvan ennenkuin menevät ulos, ja tarkkailevat kokoajan milloin isäntäväki käskee sisälle. Ja ovat aidosti iloissan aina kun käsketään tehdä jotain. Eivät koskaan mutise. Hakevat lehden ja kantavat kaupasta omat ruokansa kotia. Siivoavat luunsa ja lelunsa osoitettuun paikkaan. Eikä KOSKAAN haistattele vanhemmille ihmisille.

En ymmärrä tuota pointtiasi koiran nimistä...

Miten tiukalla se pipo voi olla? Jos nimeän koiran Otoksi taikka Eemeliksi niin miten se osoittaa kunnioituksen puutetta ihmiskuntaa kohtaan??

Voi pyssy!

Kirjoituksessasi oli yksi hyvä asia. Tiedän seuraavan perheenjäsenemme nimen jo nyt. Ihan mielipidettäsi kunnioittaakseni.

Kunnioittavasti; Ari

Ei kai tuosa mittään kummaa ole. Onhan Veikko Huovisen pakinassa Sielunvaellus Hemppa-niminen ajokoirakin. Kaikesta huolimatta pitää muistaa, että koira (Canis Lupus Familiare) on petoeläimestä jalostettu luontokappale. Ihminen on sen aikoinaan sudesta (Canis Lupus) kesyttänyt itselleen palvelijaksi, ei missään tapauksessa lapsen korvikkeeksi.

Lapsettomuus sinänsä on vakava asia ja monelle todella arkakin. Yksi vaimoni sisarista koki miehensä kanssa myös tämän tuskan. Sitten he adoptoivat Columbiasta vastasyntyneen poikalapsen ja jonkun vuoden kuluttua Etiopiasta toisen poikalapsen. Muutaman vuoden kuluttua tästä he sitten saivat kaikkien yllätykseksi vielä ihan oman, itse tehdyn tyttären. Toivoa ei siis kannata heittää.

Tervehdys täältä itä-helsingistä! Kyllä tuo Otto-poika on meidän "lapsi". Koira oli jo 4-v kun tuli meille. Eläinlääkäri soitti ja kysyi, jotta otammeko pojan. Koira olisi lopetettu jos olisimme kieltäytyneet. Nimikin on se alkuperäinen mihin koira on pennusta pitäen tottunut uskomaan. Meidän edellinen haukku oli mäyräkoira ja nimeltään Manta. Kenelläkään ei ollu asiaa meidän autoon! Otto ohikulkijalle kyllä ilmoittaa, jotta älä tule tänne minun reviirilleni! Miksi ihmisellä ei saisi olla lemmikkiä vai oletteko sitä mieltä, jotta ihmisen lemmik- ki on ainoastaan mies taikka nainen? Kyllä se lemmikki voi aivan hyvin olla elukkakin ja nimeltään Kalle, Ville taikka Maijastiina! Oli meillä maalla hevonen, jonka ukki oli pelasta- nu huonon kohtelun alta. Ja tuo hevonen oli jostain kummasta saanut nimekseen Höntti. Hevonen oli todella iso-kokoinen mutta hyvätapainen. Ja meillä Valtimolla Pohjois-Karjalassa oli lehmiä, sikoja, koiria, kissoja ja lampaita eli kaikenlai- sia elukoita mitä maaseudulla elätetään. Kyllä meillä katsotaan koiran kooa ennenkuin me otamme sen! Isokokoinen koira ei mahdu meidän pieneen asuntoautoon. Meillä koiraakin nimitetään HÄN nimityksella. Ja kyllähän ihmistäkin tuntuu kutsuttavan SE nimityksellä!! Hyvää kesää niin koirallisille kuin koirattomillekin karavaanareille eli kaikille Toivottavat Eija sekä Otto-poika

Vanha herra, sotakoira Levanteri on pitänyt minut hengissä jo kohta 11 vuotta. Sanokaa muut mitä haluatte, mutta minulle HÄN on tärkein asia maailmassa. Vaikka joskus aamulla tuntuu kuin Levanteri olisi yön aikana paskonu suuhuni kun herääminen on hankalaa, niin siitä huolimatta minä rakastan tätä australian terrieriäni ja sanon sen vaikka olenkin mies eikä saisi leperrellä. Hyvää kesää kaikille ja selviä aamuja. Köpi ja Levanteri

Meilläkin 2 isoa koiraa,tai iso ja iso,kaikki on suhteellista! dolli mamma on 7v sakemanni narttu(leikattu),sitten elvis poika,9kk,on jo isompi ku dolli.Syö kuin hirvi,,,mutta näillä lämpösillä keleillä,ei tuo ruoka maistu(ihan hyvä). Dolli on jo vanha karavaanari,osaa konstit ja tempu,ei ole tarvinnut juuri käytöstapoja opettaa,sakemmanni on tunnetusti viisas,vaikka ei aina siltä tunnukaan. Elvis on sitten tuohon autoiluun hurahtanut enempi ku isäntä väki,minä ku luulin olevani levoton karavaanari,kyl tuo kaveri osaa nyt jo homman,mitä pitempi reissu,sen tyytyväisempi tuo on.Kunhan vaan saa välilliä juosta,ja hyvät sapuskat. Ovat AINA etupenkillä kun käymme esim.kaupassa.Aika hyvin tuo poika oppi tavoille,hiukan on liian itsepäinen. Minä en edes suostu enään lähtemään reissuun ilman karvakasoja! Kiini ovat tarpeen tullen,mutta yövymme usein sellaisella paikalla,missä niitä voi kunnolla juoksuttaa,hihnan varassa paskominen ei riitä tuon kokoiselle elukoille. Nyt on kummallakin rokotukset kunnossa,ja lähdemme kohti Norjaa ensi viikon alussa.

Täältä Itäsuomesta starttaa myös koirakaravaani su 6.7 kohti pohjois-Norjaa. Veturina on Chevy Van 6.2D ja koukussa roikkuu Hobby Prestige 610. Auton takaosassa matkustaa 2 pyreneittenmastiffiurosta ja painoa pojilta löytyy 70kg ja60 kg joten eipähän lyö takapyörät sutia. Useilla leirintäalueilla ihmiset on tulleet ihastelemaan ja kyselemään, että mitä on nuo isot "vasikat". Eräällä sfc-alueella 2 vuotta sitten meille naristiin selän takana, että koirankarvoja tulee nurmikolle ja nyt osaamme sen paikan kiertää kaukaa. Kaikki koiralliset karavaanarit on tervetulleita jututtamaan jos näette meidät levikkellä tai leirintäalueella. Ps. Meilläkin on koirien passit kunnossa.

Koiran karvoja nurmikolla,,höhö,enpä tietä mitä tuohon enään sanoisi,paitsi että näkisivät auton,,,,,tai kodin ennen imurointia!

Heh, samaa ajattelin itsekkin. Meillä on varmasti about nanosekunti ja karvaa alkaa kertyä. Pitkäkarvaiset noutajat... Mutta se on pientä. Pitäisi perustaa oikea koirakaravaanariparkki. Ei ahdistaisi panta kaulaa eikä pipo päätä jos koira nimeltä päivi sattuu kyykkäämään näköetäisyydelle. :) Niinhän se on, koko elämän kirjoa on mukana myös tässä harrastuksessa, ja se on tämän homman suola.

Hienot kesät kaikille vaanareille ja varsinkin nuuskuille!

pilvitien poppoo

terveiset levanterille, kuulostaa olevan jämy jätkä. Oppisi vain tavoille, meijänkin koiruudet joskus paskovat yöllä suuhun. Siitä pitää opettaa koko koiratarha.

pilvitien poppoo

Nyt mulle selvis (60 koirallisen vuoden jälkeen)että se maunaiheuttaja suussa joskus aamuisin onkin joku koiristamme eikä kukaan vaunuumme eksynyt beduiini joka on jättänyt sandaaliinsa suuhuni yöllisen käyntinsä muistona.

Lisää samaa koirakeskustelua...

On sellainen päivä, etten viitsi ruveta lukemaan mitä muut ovat kirjoittaneet, mutta itse koirallisena vaanarina pidän luonnollisena koiran liikkuma-alueena oman vaunun edustaa. Koirani ei siis pääse ryntäämään esim. vaunun ohitse kulkevalle ajotielle tai naapurivaunun grillille vaikka kuinka ihanat tuoksut sieltä leijailisi.

Heikki vaan.

Sie Heikki näköjään hallittet tuon asian. Kaikki ei sitä tee. Valitettavasti.