pyhävuori/bötomberg, paikka mun mieleen!!! :)

sain täältä vinkkejä hiihtoloman viettoon patikoimalla (ei hiihtoa). yksi vinkeistä oli pyhävuori kristiinankaupungissa. valitsin sen, koska samalla voin poiketa moikkaamssa kummipoikaa. valinta osui nappiin... minulle ja vaimolle. paikka oli juuri sitä mitä haimme. palveluina kaikki tarvittava; sähkö, wc, suihku, keittiö, sauna... kaikki perustasoisia (ei luksusta), juuri meille sopivia ja edullinen hinta. patikointimaastot sopivat meille (keskiviikkona 5t). pieni miinus reitteihin oli niiden puutteellinen merkintä maastossa, mutta 50v suunnistusta harrastaneena sekään ei oleelliseti haitannut, kun sentään mukana oli jonkinlainen maastokartta. kiitokset paikallisille mukavasta ja mieltä rentouttavasta lomasta. paikalla oli muutama vaunu ja parissa vaunussa asukkaita. Yes! iso alue, jossa paljon väkeä ei ole meitä varten... vissiin vähän erakoita ollaan. puskaparkkikin usein maistuu. voin suositella paikkaa niille, jotka eivät hälyä ja tungosta kaipaa. kesällä paikalla on myös uimaranta ja "oikeana" talvena paljon hiihtolatuja ja pieni laskettelurinne. martti k + vaimo

Paljon onnea oman mansikkapaikan löydöstä. Mutta etkös muista vanhaa Suomalaista kansanviisautta: Kel onni on, sen kätkeköön. -tapani-

no, en usko, että kaltaisiamme hulluja niin paljon löytyy, että mansikkapaikka puhki kuluu! :) vapaasti vaan nauttimaan, samanhenkiset!

Samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että noissa pienissä rannikkokaupungeissa kelpaa kyllä käväistä. Etenkin kesällä näkee heti, että jossakin osataan pitää paikat kunnossa.

Jollakin merenrantaturneella tuli kierrettyä useampikin noista ruotsinkielisistä pikkukaupungeista. Tuolloin jäi erityisesti mieleen pieni Uusikaarlepyy, jossa kaikki oli niin viimeisen päälle siistiä. Tietty onhan siinä vieressä Juuttaan taistelupaikka, jossa von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen, eikä lähellä olevaa Vesterö´ta voinut ohittaa, kun piti käydä katsastamassa Jääkärien aselaivan rantautumispaikka.

Samalla reissulla tuli katsastetuksi niin Ohtakari (jossa yöpyminen) kuin Raippaluotokin ja kokemukset olivat molemmista positiivisia.

Eikä minulla ole koskaan tullut erimielisyyksiä ruotsinkielisten kanssa, kun tunnustaa heti aluksi, ettei oma ruotsin hallinta ole paras mahdollinen, aina ovat tulleet sen verran vastaan, että yhteinen kieli ja ymmärrys on löytynyt. Olen itse sitä mieltä, että kaksikielisyys on oikein käytettynä rikkaus, jota ei sovi noin vain heittää menemään.

Käyttäjän lisäys viestiin 25.2.2014 klo 23:32:58 Oma leirintäkäyttäytyminen samantapainen kuin aloittajalla, emme kaipaa suurtä väkimäärää ja hälinää vaan rauhallista (ja mieluusti kaunista) paikkaa, jossa kaikki pelaa mutta ei häiritse.

P.S. Käytiin Kalajoen hiekkasärkilläkin - en tykännyt.