Vielä muutama kommentti. Täällä ihmeteltiin miksi autossa jo oleva mittari ei riitä. En ehkä riittävän selvästi sanonut, että suurin ongelma tulee silloin, kun vesitankin täyttämisestä on kulunut jo jonkin verran aikaa. Muutaman kerran olemme olleet tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on purkaa sohvasta pehmusteet pois, jotta pääsee kurkistamaan vesitankkiin, tai ottaa riski että suihkusta ei tule vettä siinä vaiheessa kun pesuaine pitäisi huuhtoa pois tukasta. Tämän mittarin tekemiseen ei välttämättä olisi tarvinnut ostaa lainkaan uusia osia. Alumiiniprofiilit ovat ylijäämätavaraa litiumakun kiinnitystarvikkeista. Ainoa ostettu osa on uusi vesitankin korkki, koska en halunnut puhkoa alkuperäistä korkkia. Suunnittelu ja toteutus on ovat dementiantorjuntaa, jolle en laske minkäänlaista hintaa. Ongelmien ratkaiseminen tuo mukavan tyydytyksen tunteen. Jonkin aikaa kesti ratkaista sitä ongelmaa, kuinka tankin tulopuolelle liitetystä virtausmittarista voi nähdä tankin sisältämän veden määrän sen jälkeen kun vettä on kulutettu tankin täyttämisen jälkeen. En kylläkään keksinyt parempaa ratkaisua kuin että lasketaan vesi tankin pohjapropusta auton alla olevaan saaviin ja kaadetaan vesi sitten virtausmittarin kautta takaisin tankkiin.
YouTubessa on paljonkin ohjeita kapasiivisen vedenkorkeusanturin tekemiseksi. Joissakin on elektrodeina kaksi sisäkkäistä metalliputkea. Tässä näin yhtenä ongelmana sen, että muutaman sentin paksuista putkea ei voi tiivistää Sunlightin vesitankin korkkiin enkä halunnut tehdä itse tankkiin uusia reikiä. Toinen ongelma on, että koaksiaalisen anturin puhdistaminen esim. levästä vaatii rakenteen purkamista.
Joidenkin tubettajien antureissa on kaksi kupariliuskaa asennettu samaan tasoon kahden muovikalvon väliin esim. laminointikoneella. Tämä ratkaisu sopii mielestäni parhaiten paikallaan pysyvään vesitankkiin, esim. sadevesitynnyriin. En pitänyt sitä sopivana liikkuvan auton vesitankkiin.
Alumiinia on aiemmin käytetty paljonkin kattiloiden sekä retkiastioiden ja -aterimien materiaalina. Mutta happamien ruokien valmistamiseen alumiini ei sovi. Hapot nimittäin liuottavat alumiinia, joka elimistöön päätyessään on haitallista. Tästä syystä esim. Mehumaijoja ei tehdä enää alumiinista vaan ainoastaan rosterista. Mutta raikasvesitankin vesi ei ole hapanta ja toiseksi alumiiniprofiilit ovat anodisoituja (vanha termi on eloksoitu), minkä vuoksi nesteen kanssa kosketuksessa ei ole alumiini vaan eristävä oksidikerros. Omassa vesianturissani, jossa elektrodit on kiinnitetty L-kiskon pätkiin, jouduin viilaamaan oksidikalvon pois alumiiniosien liitoskohdasta ja tein vielä kierteet rosteriruuveja varten, jotta ruuviliitoksiinkin syntyisi sähköinen kosketus. Elektrodien väliin jätin sentin raon, jonka voi tarvittaessa puhdistaa hammasharjalla rakenteita purkamatta.
Monissa YouTube-vidoissa vedenkorkeusanturiin on liitetty dedikoitu mittauselektroniikka, jonka älynä toimii tyypillisesti sulautettu Arduino- tai ESP32-prosessori. Minun tarpeisiini, ainakin toistaiseksi, riittää että muutaman kerran kesässä kaivan esille yleismittarin ja mittaan kapasitanssin, jonka sitten taulukolla tai päässälaskulla muunnan vesilitroiksi.
oksidikalvon > oksidikerroksen
muokattu: 4.2.2025 18:32
