Juu - sattaa ropsautti tuossa aamupäivällä täällä Lempivaarassakin niin, että olin kahden vaiheilla menenkö sienimetsälle laisinkaan. Märässä metsässä rypeytyminen kun ei ole niitä miellyttävämpiä puuhia. No sää selkeni ja aurinkokin alkoi mollottaa. Ajattelin jotta eiköhän siellä metsässä tuon Kare-koirulaisen kanssa saa pari tuntia hupenemaan. Jos ei löydy sientä niin saahan tehtyä koirulaisen kanssa sen pakollisen päivälenkin.
Kyllä kannatti lähteä se lenkki tekemään. Koirulainen mennä vilisteli metsässä reippaana hajujälkiä tutkien ja minä tiukasti sieniä tähyillen. Se pari tuntia vierähti aivan huomaamatta. Vaunulle palattiin hyvillä mielin, kun saalista oli kertynyt toista sangollista. Taidamme pärjäillä ensitalvena mainiosti suolasienten puoleen.
Vienan-Karjalainen sienensäilöntä resepti:
Aineksiksi tarvitaan sekasieniä, eli erilaisia rouskuja sekä merisuolaa. Rouskut erottaa muista sienistä sillä, että sienen alapinnan hetuloihin tehdystä viillosta alkaa tihkua maitomaista nestettä.
Puhdistetut ja sopivan kokoisiksi lohkotut sienet laitetaan likoamaan väljään veteen yön yli painon alle upoksiin. Seuraavana päivänä sienet huuhdellaan niitä hämmentäen niin, että vesi jää lopulta kirkkaaksi. Huuhteluvettä luonnollisesti välillä vaihtaen pariin/kolmeen kertaan.
Huuhtelun jälkeen sienet valutetaan liiasta vedestä ja niitä ladodaan kerroksittain säilöntäastiaan ja väliin tulee peittävä merisuolakerros; suolan käytössä ei pidä nuukailla. Näin jatketaan kunnes säilöntäastia on sopivan täynnä. Päälle asetetaan sopiva kansi siten, että sienet saadaan painon alle.
Tällä säilöntäreseptillä sieniä ei keitetä säilönnän yhteydessä, vaan vasta silloin, kun sientä aiotaan käyttää ruoanvalmistukseen. Saavutettu etu on arominsa säilyttävä sieni ja parempi säilyvyys kuin keitettyinä säilötyillä suolasienillä.
P.S. Säilönnän aikana muodostuva suolavesi todennäköisesti muuttuu mustanpuhuvaksi, mutta se kuuluu asiaan eikä mitenkään vaikuta sienten säilyvyyteen eikä niiden makuun.
