20 vuotta sitten tuli meille sitikkavanhus uutena intoa puhkuen. Kesärenkaat oli, ja talvisena muistaakseni briggestonen kitkat.
Ne kitkat oli hyvät lumessa, polanteella, mutta peilijäällä huonot, kuten nykyset nastatkin tahtoo, elikkä opetti kun työssä ajelin pitkiäkin matkoja elämään kelin mukaan.
Oliskohan neljäs talvi, niin alkoi pito huononemaan, vaikka pintaa oli, ja kertoi kumiliikkeen mies, että kumiseos kovenee, ja siinä syy.
No ostin nastat, ja kun kesäiset oli kuluneet pistin ne kesäpyöriksi. Ajelin niillä sitten pari kesää, ja se kokemus oli hyvä.
Olivat hiljaset pelasivat minun ajolla hyvin kaikisa olosuhteissa. No tosin tuo kulkeminen oli opettannu, että kovalla sateella en aja kovaa lammikkoon olipa alla mitä on, vaikka kun ne meni pois olen kesärenkailla ajellut, ja talvet nastoilla.
Kai siinäkin, että minulla autoilu alkoi takatuupapri skodalla, ja ristikudos renkailla, ja sillä nousi keula äkkiä vene asentoon isossa rapakossa, ja raskailla liikkuissa oppia tuli lisää, kun ei apseja, niin oli opittava, elämään sen kaksi akseli peräkärryn kanssa.
Toisinsanoen se on kuskin jalasta kiinni kuiten aina se ajo. Tulee se mieleen kun nykyään ajoavustimia autoissa paljon, mikä on hyvä, mutta sitten kun mennään niiden hillintäkyvyn yli, niin ollaan matkustajia, ja taatusti rytisee..
Tp
