Joku viisas on joskus sanonut, että kaikki on suhteellista ja samalla tavalla asuntoautoilun kalleuskin on sitä. Eli noin yleisesti ajateltuna köyhälle kaikki on kallista ja rikkaalle korkeammat hinnatkaan eivät tunnu juuri missään. Autohan on muutenkin melkoisen kehno sijoituskohde ja myös asuntoautoilussa yksi suurimmista menoeristä on kaluston arvon nopea aleneminen. Mutta kaikki harrastaminen maksaa joka tapauksessa, joten jos haluaa harrastaa, on pakko myös raottaa lompakkoa.
Aika harva meistä karavaanareista on kuitenkaan sattunut syntymään kultalusikka suussa, eikä edes oikeaan varakkaaseen sukuun, joten monella on ollut pakko miettiä kustannustehokkaampia ratkaisuja karavaanariharrastukseen ja yksi keino tehdä asuntoautoilusta hieman edullisempaa, on ainakin itselleni ollut ostaa auto omaksi ja nimen omaan oikeasta paikasta. Onneksi pankki on tullut tässä kohtaa avuksi ainakin meidän tapauksessa ja niinpä on päästy harrastamaan asuntoautomatkailua, vaikka harrastuksen alussa ei käteistä ole tilillä ollutkaan paljoa käsirahaa enempää.
Kallein tapa harrastaa asuntoautoiluahan lienee se, että vuokraa matkakodin käyttöönsä aina silloin kun sitä tarvitsee? Asuntoautoa vuokraavalle harrastus on sitä kalliimpaa, mitä enemmän autoa käyttää. Vuokraus lienee järkevää vain niille, jotka tarvitsevat autoa kerran kolmessa vuodessa tai harvemmin. Ja siltikin se on varsin hinnakasta.
Olen hankkinut kaksi edellistä asuntoautoa itse Saksasta hakemalla ja ajellut niillä reilut kahdeksan vuotta ympäri Suomea ja Eurooppaa ja tuona aikana noiden kahden auton arvonalennus on ollut varsin maltillista tai oikeastaan täysin olematonta. Suomessa myynnissä olevan kaluston korkeampi hintataso on mahdollistanut sen, että autoa myydessä tai vaihtaessa olen saanut autosta Saksaan maksamani hinnan käytännössä kokonaan takaisin. Laskeskelinkin juuri, että noiden kahdeksan vuoden aikana rahaa on kulunut kaluston arvon alenemiseen vain kaksi tuhatta euroa, millä summalla tuskin olisi saanut vuokrattua vastaavan tasoista autoa edes yhdelle kunnolliselle Euroopan reissulle, puhumattakaan, että auto olisi ollut koko ajan käytettävissä ympäri vuoden aina sitä halutessa.
Toki rahaa on kulunut asuntoautoillessa moneen muuhun asiaan, kuten vakuutuksiin, polttoaineisiin, huoltoon ja kunnossapitoon, ym. pakollisiin kuluihin, joten ihan työttömyyspäivärahoilla tätä harrastusta tuskin tässä mittakaavassa olisi tullut ylläpidettyä. Onneksi on kuitenkin vielä tili juossut hurjista irtisanomisalloista huolimatta!
Ja harrastaminen jatkuu joka tapauksessa ja nyt alla on kaksi päivää vanha Suomesta liikkeestä Saksasta ostettuun autoon vaihdettu matkakoti, jonka arvo liikkeen pihasta ulos ajaessa taisi tipahtaa huomattavasti enemmän kuin nuo edeltävinä kahdeksana vuotena kuluneet kaksi tonnia! Mutta elämä on… :)
