Silloin kun auton sähköongelmien syy ei ole tiedossa, ongelman selvittämien on kun lääkärin hommaa. Tehdään ensin eri tauteja koskevia poissulkevia tutkimuksia, jonka jälkeen tutkimusalue kapenee ja tauti vihdoin löytyy.
Ensimmäinen asia on tarkista johtoliitokset ja akun/akkujen napojen puhtaus.
Kun nämä on tehty niin sen jälkeen mitataan mikä on starttiakun ja hupiakun lepojännite. Näyttää samalla akkujen varaustilan ja jos jännite on 12,72 V niin silloin akku on täysi.
Tämän jälkeen auto käyntiin ja mitataan auton käydessä ensin starttiakun napajännite (pitää olla tasoa 14-14.4 V) ja sen jälkeen hupiakun napajännite.
Jos välissä on diodi tai huonot johdot/johtoliitokset (vastus) hupiakun jännitetaso voi olla jopa hieman alle 14 V. Jos hupikakun napajännite ei auton käydessä nouse se on varma merkki siitä, että latausvirtaa ei tule hupiakulle saakka.
Ensinnä käydään sulakkeiden kimppuun.
Yleensä asiaan vaikuttavat sulakkeet löytyy starttiakun läheltä ja asennus ovat tekotavaltaan jälkiasennustyyppiä. Siinä voi lisäksi olla jälkiasennussulakkeina radion sulake, varashälyttimen sulake jne.
Siellä voi olla jopa ryöstäjällä haaroitettu laturin D-navalta tuleva johto.
Tarkista haaroituksen toimivuus jos sieltä sellainen hutoi-asennus löytyy.
Lataukseen vaikuttava sulake on luokkaa 3-5 A. Sulakkeen kautta kulkeva menee virta releelle joka ohjaa hupiakun lataustoimintaa ja kannattaa tarkistaa onko sulake ehjä, poistaa mahdollinen hapettuma ja varmistaa, että virta menee täytenä lävitse.
Auton hupiakun latausjännitteen ohjaus tapahtuu joko diodin kautta tai releen avulla.
Jos esim. ohjausreleen virransaanti on jostain syystä estynyt niin laturin virta ei pääse hupiakuille saakka.
Tämä näin yleisellä tasolla koska näitä kytkentöjä on eri automalleissa ja laturityypillä tehty monella tavalla ja voipa siellä vanhoissa autoissa olla kotikutoisiakin kytkentöjä, joten ihan tarkkaa neuvoa on vaikea antaa.
Hyvin usein tämän tyyppinen vika on seisonnan jälkeinen kosketusvika ja harvemmin esim. rele- tai diodivika.
