Puran tässä sydäntäni tapauksesta, joka palaa välillä häiritsemään uniani. Kuvan 1 ihmiset eivät liity tapaukseen, mutta kuva näyttää vähän minkälaisessa maastossa tapahtuma alkoi. Kyseessä on Senjan saari, Hesten-vuoren huippu. Taka-alalla oleva mies käsittelee huipulla olevaa vieraskirjaa. Vähän matkaa tästä alaspäin, Seglan huipun suuntaan, oli hankala kohta, joka oli helpoin laskeutua kasvot ylärinteeseen päin, niin sai käsillä otteen kivenkoloista. Minun perässäni tullut nainen ei löytänyt jalansijaa, ja kysyin, saisinko ohjata hänen jalkansa sopivaan kallionkoloon, minkä sitten teinkin. Alapuolelta lähestyi (ilmeisesti) naisen mies. Nainen sanoi hätääntyneen oloisesti miehelle, että "tämä herra vain auttoi laskeutumisessa". Muutaman minuutin kuluttua, vähän alempana, kuulin tämän parin suunnasta kovaäänistä puhetta. Mies painosti naista poseeraamaan jyrkänteen reunalle. Nainen vastusteli, ja mies sanoi, että jos nainen ei mene, niin hän menee. Nainen kiipesi sitten kivelle, jonka takana oli usean sadan metrin pudotus. Olisin halunnut puhua järkeä miehelle, mutten uskaltanut, ettei mies enempää suuttuisi. Minulle jäi voimaton olo, kun en keksinyt tilanteeseen mitään järkevää sanottavaa. Kertokaa, jos tiedätte, miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia. Tai jos ette tiedä, niin sekin on helpottava tieto.
