Keväällä v. 2007 hankimme asuntoauton ja sillä menimme 19. syyskuuta Naantalin satamaan. Näin matkamme alkoi. Kapellskäristä ajettiin Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan. Olimme ennen matkan alkua tilanneet Saksasta auton etuteltan etuseinän, jota emme ehtineet saada Suomesta. Navigaattori ohjasi meitä läpi Saksan maaseudun ja Rheinbergistä, läheltä Hollannin rajaa se sitten noudettiin, ja matka jatkui. Liikenne oli valtavaa noilla maailman valtateillä. Hollannin ja Belgian kautta tulimme pohjois-Ranskaan ja Pariisin länsipuolitse Atlantin rannalle.Bordeauxin sivuitse baskimaahan, Biarrizin ja Bilbaon kautta San Sebastianiin. Kiirettä piti... Nopeasti Espanjan kautta Portugalin puolelle. Pitkän "päivätyön" päätteeksi ensimmäinen leiripaikka löytyi lähes tiettömän taipaleen takaa syrjässä kaikestä. Tämä oli nimeltään Idanha-a-Nova. Siellä lepäilimme kuin "herran kukkarossa".
Kauppaan oli matkaa n. 10 km jyrkkää vuoristotietä. Polkupyörällä mäkeä ei tohtinut laskea eikä ylös jaksanut polkea. Lisäksi polttava helle vei voimat ja juomavettä kului useita litroja. Paikka oli ihanan rauhallinen ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Maisemassa oli paljon korkkitammia, joista oli kuorittu korkkia tiettynä vuonna ja vuosiluku loisti puiden kyljissä.
Koko kesä oli ollut kovin kuiva ja ruoho oli kuivunutta ja ruskeaa. Osa puista oli pudottanut lehtensä, mutta osa lehdistä oli täysin vihreää.
Täältä jatkoimme matkaväsymyksestä toivuttuamme alas Evoraan, joka on historiallinen kaupunki, jonka raunioihin, muureihin ja katedraaleihin tutustuimme.
Euroopan läntisempään kolkkaan ja Capo de São de Vicenteen tutustuimme viikon verran asuen Sagresin leirintäalueella.
Kaupungissa oli hyviä hiekkarantoja ja takana pystysuoria korkeita kallioita, linnoituksen(fortaleza) kallioseinät oli yli 40 m.
Tutustuimme moniin ihmisiin, siellä oli hollantilaisia, englantilaisia ja tietysti portugalislaisia. Aivan upeita ihmisiä, kohteliaita ja ystävällisiä. Siellä meitä tervehtivät ihmiset kaupungilla, jopa kaupungin laitamilla aitaa pystyttävät työmiehet tervehtivät,kun päivittäin kuljimme heidän ohitseen, "bon dia" iloisen hymyn saattelemina.
Lähtiessämme kävelemään rantaa pitkin Armacão de Pêrassa jätimme rantakassimme hiekalle ja palattuamme parin-kolmen tunnin päästä, kassimme oli koskemattomana siellä. Kuljimme paljon hiekkadyyneille, ja joka päivä Atlantin pauhut olivat erilaisia: oli hiljisia maininkeja ja korkeita yli 4 metrin hyökyjä, se kaikkea siltä väliltä. Jäimme kaipaamaan Portugalia.Olimme siellä kaksi kuukautta asuen eri leirintäalueilla.
Sitten aloitimme paluumatkan hieman kiertäen.
Ensiksi tutustuimme Sevillaan ja sen tuomiokirkkkoon, sitten Gibraltarille ja kuljimme koko Esnanjan rannikon aina Peniskolan Edeniin asti. Siellä vietimme itsenäisyyspäivää yhdessä siellä talvehtivien suomalaisten kanssa. Tilaisuus oli juhlava ja puheessa kunnia annettiin maamme veteraaneille ja Suomen hyvinvointia rakentaneille.
Kotiinpaluun teimme Pyreneiden välimeren puoleiselta sivulta kovan tuulen saattelemanan ja matka jatkui Beziersistä kohden Ranskan keski-ylänköä, jossa sateen ja sumun keskeltä ylitimme mahtavan Milleaun sillan, jolla on pituutta miltei 3 km ja korkeutta n, 300 m. Sieltä jatkoimme Luxemburgiin ja Kölniin, jonka tuomiokirkko on katsomisen arvoinen. Sen lasimaalaukset ovat todella hienoja. Matka alkoi jo tuntua, ja koti-ikävä mielessä, joten reippaasti Tanskan ja etelä Ruotsin halki Kapellskäriin. Illaksi kotiin. Lähes 10.000 km ja 3 kk:n jälkeen kotiintulo oli ihanaa. Naapurit olivat laittaneet soihdut pihallemme, ja pöydällä odotti upea amarylliis ja kassi täynnä herkkuja. Voi että se koti on kullankallis niin ihanaa olla kotona. Vaikka oli kiva viettää aikaa Portugalissakin. Terveys kohentui myös ja olo on kevyempää.
Toivotamme näin matkakertomuksen myötä teille kaikkea hyvää vuodelle 2008 Gerda ja Jaakko Leino
