Terveisiä Berchtesgadenista, minne pyöräretkemme meidät pari viikkoa sitten vei!
Pitkään olin sinne toivonut tieni käyvän ja nyt se onnistui, ja parahultaisesti aikaan, jolloin turistimassat puuttuivat. Mikä tarkoitti tosin myös sitä, ettei esim Kotkanpesä, saksaksi Kehlsteinhaus ollut auki, ei edes Königseen turisti-info.
Kehlsteinhaus aukeaa 15.5 ja turisti-info lupasi avautua 1.5.
No, minulle tuo Kotkanpesä olisi ollut vain lisäbonus, alueen luonto oli se, mikä minua tuonne vei, enkä joutunut pettymään. varsinkaan kun saavuimme alueelle lännestä päin hiukan eriloista reittiä pitkin; autoilta suljettua pikkutietä Itävallasta aikamoisen nousun kautta, tietä, mikä saapuu Ramsaun takana olevalle pienelle lähes erämaiselle Hinterseelle lounaasta, ja jäimme yöksi tuon järven ainoaan hotelliin ja saimme tuijotella parvekkeeltamme vuorten takaa nousevaa täyskuuta:)
Saksan ja Itävallan rajan ylitimme ylhäällä solassa osittain lumihangessa, ja rajan molemmin puolin sijaitsee kesäkaudella käytössä olevia retkeilijöitä palvelevia ravintoloita. Tuonne rajaseudulle, minkä kautta risteilee muhkea määrä retkireittejä (niin kävelijöille kuin pyöräilijöille) pääsee kesällä kummastakin maasta pikkubusseilla, joten päivän patikkaretken voi aloittaa sieltä ja kävellä sitten alas laaksoon tai rajan tuntumasta voi kävellä korkealle ylös, ja tulla bussilla takaisinkin.
Molemmin puolin on tiessä muutama 23 % nousu, eli todella jyrkkiä pätkiä on tiedossa:) Fillaria tavaroineen oli jopa vaikea taluttaa ylös tuossa jyrkkyydessä, ei tahtonut saada jalkaa kääntymään nilkasta semmoiseen asentoon, että homma olisi toiminut. Mutta luonto huikean jylhää, retkeilijöille hieno kohde.
Berchtesgadenhan on tuon nimisen pikkukaupungin lisäksi kansallispuisto, mikä muodostuu vuorista niiden syliin jäävästä vehreästä laaksosta, minkä pohjan tunnetuin ja vaikuttavin erityisnähtävyys lienee kapea vuonomianen järvi, Königsee, minkä tavoittaa vaikeita polkuja lukuunottamatta vain sähkökäyttöisillä vesibusseilla, mitkä kesäisin pysähtyvät Sankt Bartholomeon luostarin (30min yhteen suuntaan) lisäksi myös järven eteläpäässä, mistä menee helppo kävelyreitti vielä Oberseelle.
Me pääsimme vain luostarille, jolta johtaa jyrkähkö polku pienen jäätikön reunalla ja lähes tasamaan reittejä aivan lähimaastoon. Ravintolasta saa ruokaa ja järven rannalla saa helposti puoli päivää aikaa kulumaan ilman ainuttakaan kävelyretkeä, vain maiseman kauneudesta nauttien.
Puolivälissä vesibussimatkaa, kaikukalioden kohdalla veneen perämies tms antaa hienon näytteen kaiusta soittamalla trumpetilla kappaleen, minkä kaiku toistaa äärettömän kauniisti. vesibusseja lähtee äsännöllisin väliajoin Königseen Pohjoispäästä, siitä ainoasta kohtaa järveä, mihin noin vain pääsee.
Isojen parkkipaikkojen, vessojen ja turisti-infon jälkeen rantaan kävellään kunnon markkinakdun läpi, ja siinä ranta jo onkin, muutaman kauniin ravintolan ja vesibussilaiturin reunustamana. Järven rantaa ei kulje kävelytie eikä rantabulevardi eikä järveä muutamaa sataa metriä kauemmaksi edes siinä oevan mutkan takia näe, ellei lähde vesibussilla retkelle.
Vajaan kilometrin päässä järven tästä päädystä on lähin leirintäalue, muutama muu on eir puolilla laaksoa.
Seudulla on myös pari kylpylää, suolakaivos.vierailuja ja Hitlerin aikakaudesta kertova Dokumentationshaus, Kotkanpesän lisäksi. Täysipainoisen loman aikekset ovat siis helposti kasassa, muutamankymmenen kilometrin kokoisessa laaksossa ja lähivuorilla, eikä Salzburgiinkaan ole kuin reilu kivenheitto matkaa!
Tervemenoa,
t.Kaarina
Käyttäjän lisäys viestiin 11.5.2013 klo 16:47:26
Ohhoh, anteeksi, tulivat nuo kuvat melko suurina, en yhtään muistanut koko pienennysjuttua, kun en tänne ole kuvia aikoihin laittanut, vain paikkoihin, mitkä pienentävät kuvat itse sopivaan kokoon!
Königsee kuva on otettu vesibussin ikkunasta juuri ennen Sankt Barthelomeon luostarille saapumisesta, ja luostari (tai sen kirkko) on se näkyvä rakennus.
Kehlsteinhaus (Kotkanpesä) on otettu pokkari-Leican sähköisellä zoomilla hyvin kaukaa, mutta isinä nyt näkyy se tie, mitä pitkin bussit ihmiset lähes perille vievät. Siinä missä tie loppuu, siirrytään vuoren sisällä kulkevaan hissiin, mikä hoitaa loppumatkan.
Berchtesgaden 1 kuva on otettu sieltä Hinterseen takaisesta vuoristosta. Tuolle riippusillalle pääsee suoraan siltä autoilta kielletyltä, ainoastaan kansallispuiston sisäistä liikennettä hoitaville erikoisbusseille sallitulta tieltä, mikä myös retkireittinä toimii sekä kävelijöille että fillaroitsijoille.