Käytiin Puolassa, samalla myös Slovakiassa ja Tsekissä. Ennakkoluuloja oli meilläkin, varsinkin Puolasta. Maa itsessään oli todella positiivinen yllätys kaikkeen nettikirjoitteluun verrattuna. Edullinen, siisti, kaunis ja turvallinen maa. Liikennettä on toki paljon ja teiden kunto vaihtelee, mutta yleensä ottaen liikenne sujuu silti ihan hyvin. Koska Puolassa on Suomen kokoisella alueella 8-kertainen asukasmäärä, eikä ohitusteitä juuri ole, niin keskinopeus jää silti melko alhaiseksi, vaikka tiet olisivat hyviäkin. Max 300 km päivämatkoilla kun laskee, niin jää aikaa ja voimia kierrellä ja katsella muutakin kuin leirintäalueita. Huonojakin teitä toki on, mutta hyvä puoli on se, että koska päällysteen ja tien laatu vaihtelee tiheään, ei huonokaan pätkä kestä ikuisuuksia.
Leirintäalueet ovat osin parhaat päivänsä joskus -80-luvulla nähneitä. Siistejä yleensä, mutta rakennusten kunnossapito on joillakin alueilla loppunut yhtä aikaa kommunismin kaatumisen kanssa. Karpaattien-Tatran-Sudeettivuoriston alueella (pl. Zakopane) oli ihmeteltävän vähän matkailijoita. Hienoa vuoristoa, mutta usealla leirintäalueella olimme ainoat ulkomaalaiset (kesä-heinäkuun vaihteessa).
Slovakia ja Tsekki eivät paljon toisistaan poikenneet, sikäli kun niitä parissa päivässä per maa ehti katsella. Siistiä ja turvallista kuin Itävallassa, tiet hyvässä kunnossa, paremmat kuin Virossa tai Liettuassa. Tsekistä voisi suositella Olomouc -nimistä kaupunkia. Kaunis, historiallinen keskusta ja turisteja vain nimeksi. Puolasta Torun ja Lublin jäivät matkailukaupunkeina Krakovaa paremmin mieleen. Molemmissa rittää nähtävää, mutta keskusta on hieman kompaktimman kokoinen kuin Krakovassa. Torunissa hyvä leirintäalue kävelymatkan päässä keskustasta joen eteläpuolella. Lublinissa vaatimaton alue (Graf-Marina) kaupungin eteläpuolella ihan ratikka-aseman ja suurten markettien tuntumassa.
