Suomalaiset Aurinkorannikolla

Nelonen lähettää tänään klo 22.00 alkaen tunnin mittaisen ohjelman Ikuinen Keihäsmatka. Esittelytietojen mukaan ohjelma ei kerro Keihäsen rymymatkoista vaan "ohjelman keskipisteenä ovat suomalaiset, jotka ovat jääneet asumaan Espanjaan, joko toistaiseksi tai peräti koko loppuelämän ajaksi".

Täytyypä katsoa onko se elämä siellä niin auvoista kun yleensä annetaan ymmärtää. Voihan olla, että sinne Aurinkorannikolle on valikoitunut kaikki sopuisat joviaalit tyypit, ja me räpättäjät on jääty tänne "maahan kylmään sohjoiseen".

Arvelet, Matti, että "vain sorsa lentää pohjoiseen"?

Vielä pahempaa Juha. Oltiin marras-joulukuun vaihteessa tuolla Algarvessa Olhaon campingilla missä Caj nyt pallistelee kun tuli aika laittaa viesti kotimaahan, että lähdetään tässä paluumatkalle. Tällä oli juuri satanut 15 cm lunta ja vastausviesti tuli sillä siunaamalla jossa luki "pysykää siellä, vain hullu tulee tänne pohjoiseen". Olisi pitänyt uskoa.

Mä lähen maaliskuussa Calahondaan, ja siellä sitte vuorille patikoimaan päivät ja illaksi kämpille. Tosi kivat kuljeskelumaastot siellä. Ei tartte vetästä kun 15km rannikolta sisämaahan niin ihan on luontoa, hiljasuutta, ja rauhaa.

Nokipannu taas hämmästyy kun saa eukaliptustulet allesa. Se tunthurissa louevaate lepattaa kivasti.

Jos jotakuta kiinnostaa niin lukasee: Pentti Korpela: Espanjan Aurinkorannikon patikkareitit. ISBN 978-951-31-4267-4

Noilla on hyvä alottaa niin samalla löytyy sata muutaki reittiä.

Voi hittolainen! me kun ollaan täällä Calahondassa ihmetelty vaan noita muureja ja kieltotauluja. Mistähän sen polunpään löytäisi.

Rannallakin on jokapaikassa kieltotaulut, ettei koirille.

Tallustelet Espanaa ylös ja siitä Calle Sevillalle, se kun päättyy niin alkaa hiekkatie vuorille. Silta yli moottoritien niin siitä se alkaa. Mäntymetsää vaikka kuinka kulkea. Vaikka menis Istaniin astikka ja sieltä bussilla takasin.

Jos meet Istaniin niin siitä on reittejä vaikka kuinka, ihan niin pitkiä kun haluaa.

Mijasista kun lähet niin siinä munkkikappelin takaa lähtee kiva vuoristopolku hylätylle marmorilouhokselle ja takasin Mijasiin.

Minusta on kiva viettää päivää vuorilla, kerätä villiparsaa, paistella sitä voissa ja patongin ja viinin kanssa tunkea napaan.

Meillä suomalaisilla on tapana kuvitella että meillä sitä on puhdasta luontoa... mutta Espanjalainenkin tietää että siellä on susia enemmän kun suomessa, siellä on parsaa, sieniä, purokalaa paremmin kun meillä. Me suomalaiset kuvitellaan että meillä on... mutta niin muuallakin maailmassa on, jokainen tanskalainen tietää että siellä on maailman parass voi, jokainen belgialainen tietää että siellä on maailman paras parsa. Jokainen saksalainen tietää että siellä on maailman... Hei pojjat ihan totta. Meidät on opettettu armeijassa etä juuri tämä aselaji on rankin, juuri tämä varuskunta on kovin paikka. Juuri tämä komppania tai pateri tai ihan mikä hevonhelvetti hyvänsä on se kovin paikka, tai siis juuri tämä joukko tai tupa on se maailman kaikkeuden napa...Voe että, se kuuluu asiaan, niin se juttu meille myydään.

Kun mamman kanssa patikoitiin pyreneillä, ja mentiin muutama sata vuotta vanhaan autiotupaan yöksi, niin aamusta oli siinä vuoristolammen rannalla villejä hevosia juomassa. Kengittämättömiä. Lauman johtaja seiso kivellä vahtimassa meitä ja lauma joi lammessa. Aivan upeeta.

Aikanaan ne lähti ja me myös, reput selässä ylös huipulle. Aika upeeta, vaikka ikäni oon koilliskairassa ja inarissa kulkenu ja koltta juuriltani niin teki vaikutuksen.

Asiaan, missä te ootte Calahondassa? Ja kumpi Calahonda... Mijas? Jos sillä keskustan leirintäalueella niin tavataan maaliskuun ekalla viikolla, tuun ettiin teidät.

Mie kun en välitä kalasta enkä hondasta - mie jään tnne Olhaon.

Jos pitää mennä immeisii piiloon meen kesämökille siellä 3km tietä pitkin lähimmälle naapurille.

Algarvestakaj

Kuuleppakaj, sulla on siellä aivan käsittämättömän hienot vaellusmaastot ihan vieressä. Ihan oikeesti. 15 - 20 kilsaa rannikolta on koskematonta luontoa jollaista ei suomessa tapaa kun jossain kessi - vätsäri - muotka maastoissa.

Siis sellasta jossa pystyy kulkeen koko päivän tapaamatta yhtään ainutta ihmistä. Jossa voi yöpyä maastossa kuulematta yhtään autonääntä tai muutakaan sivilisaatioon kuuluvaa mekkalaa.

Ja jos vielä enemmän erämaata haluaa niin baskimaaalle, kataloniasta löytyy erämaaata enemmän kun suomesta. Ihan oikeesti, suomi on pikkumaa, jos erämaata haluaa.

Sä olet Kari ainakin mulle noi Espanjan vuoret myynyt niin onnistuneesti, että sinne on jonain vuonna pääsiäisen kahdenkesken-patikkamatka tehtävä!:)

Mutta Pyrenneillä on pääsiäisenä lunta, se on saletti. Toisaalta meillä on kesken Compostelan matka sillä lailla, että viime pääsiäisenä fillaroitiin Ranskan Le Puyistä Biarritziin koko keskusylängön poikki, oli muuten sielläkin aika muikeeta luontoa!, ja oli puhetta jatkaa siitä rannikkoa myöten Finisterreen tänä vuonna, saa nähdä

Ja Leonista Compostelaan on jo kävelty, hienoa luontoa sielläkin, kun kulkee semmoisena aikana, ettei ole paljoa porukkaa.

Ite en ole valitettavasti koltan sukua, mutta lankomies sentään on:) Minä olen vaan perusmettäläinen, mutta huomannut myös että löytyy niitä erämaita euroopastakin..

t.Kaarina

No juu Kaarina, se vaan tähän aikaan vuodesta se eteläranta on keliltään kiva. Mutta Pyreneet on mahtava juttu. Andorra täynnä reittejä ja vanhoja salakuljettajien metsäteitä. Ja Andorra on aika edullinen. Sinne vaan on pikkasen hankala mennä, esim. lentelemällä barcelonaan ja siitä bussilla.

On siellä luontoa. Hassua se vähän on että voi kävellä erämaita koko päivän näkemättä ketään ja kuulematta autonääniä, ja matkaa Marbellaan tai fuengirolaan on 20km.

Joo, on sitä aurinkomatkailijan varmaan vaikea ymmärtää, mitä kukkulan takana on!

Pyrenet on meille tutumpi kuin tuo etelä. Ollaan jopa kävellen ne ylitetty, Espanjan Roncesvallesista käveltiin Ranskan puolelle St.Jean Pied de Portiin pyhiinvaeltajien metsäreittiä, siellä syötiin eväitä myöskin villihevoslauman kanssa, mahtavien kotkien leijuessa yläpuolella. Se oli huikea ,30km taival, etupääss puuttomalla ylängöllä kulkeva reitti.

Ja sitten sieltä Lourdesin takaa ollaan useampi kerta käyty ihmettelemässä Gavarnie de Sirquen mieletöntä umpisolaa, minkä takaa alkaa Espanja.

Näistä alkupaloista on tullut hinku tehdä siellä joskus oikein kunnon retki.. Joo, ja Andorra täytyy pitää mielesssä myös:)

t.Kaarina

Messuilla oli aika hyvä Katalonian patikkamatkaesite...

Miksi ihmeessä siellä erämaissa täytyy kävellä. Pyreneiden kivikasan voi autollakin kiertää ilman, että jaloissa hiertää.

Heko heko!

Luulisin että se esite lymyää meidän puolen metrin korkuisessa, tarkkaan valitussa messuilta haalitussa tietopaketissa, ei vaan olla ehditty purkamaan sitä:)

Siellä messuilla olis pitänyt ainakin nettikaravaanareilla olla joku merkki rinnuksissa, niin olis tietänyt pysähtyä näitä virtualituttuja tervehtimään!

t.Kaarina

Olihan siinä heti caravan osaston alussa se Halloween tapahtuma. Se missä ne liiton mörköt irvisteli ihmisille. Ainakin ne minut tunnisti vaikka en ollu naamioitunu mitenkään. Tai siis lehtemme päätoimittaja käveli vaan ohi kun ei kehannu tuntea :-)

(Tai sitte se ei vaan huomannu. Sehän se tällasen hiljasemman ongelma on että joutuu tuleen ovistaki kahteen kertaan ennenkun kukaan huomaa)

Johtaja Kujanpää, kukas se Sloveniassa käyskenteli siellä Bohinj järvellä ja ihan vuorilla asti... Ai niin, sieltä sai tummaa olutta... sillon sitä ei lasketa.

Ei kanna Marbellan eikä Fuengirolan äänet Andorraan, ainakaan ilman useampaa tummaa olutta :)

http://www.aijaa.com/v.php?i=5650825.jpg

@timppa

Hieno oivallus. Eikä ole muuten lähelläkään suurkirkkoa. Että Aleksanterinkatua ei kannata mennä kumpaankaan.

Onhan kivikasoja paljon lähempänäkin, ettei tuonne asti tarvi lähteä kierteleen niitä. ;))

Maaliskuussa me ollaan jo Suomessa tai sitten jo Floridassa, kuka tietää. Mutta on siellä leirialueella vielä muitakin suomalaisia, joita kannattanee houkutella patikalle.

Huomenna me mennään Rondaan, jos sää sallii. Ja sen jälkeen mennään etsimään sitä polunpäätä, kunhan ei enää sada.

No just. Ronda on näkemisen arvonen kyllä. Ja siellä rondan ympäristössäki on paljon patikkareittejä.

Mutta se mikä Calahondasta lähtee on Calle Sevillan päästä lähtee hiekkatie, samansuuntainen kun se Sevilla, sitä vaan menoks niin siellä on kävelysilta yli moottoritien. hiekkatiet jatkuu siitä mäntymettään ja parin kukkulan takana jo lakkaa liikenteen äänet... Opastettuja ne ei ole, mutta ne hiekkatiet on kartassa kyllä. Tai siis riippuu kartasta mutta kuiteski.

Erämaata se ei ole, hiekkateitä ristiin rastiin, mutta mettiä on kyllä.

Ei tullut patikoinnista sittenkään mitään, vaikka patikkapolun pää löydettiin.

Polulle meno oli estetty piikkilangoin ja moninkertaisin langoin, joihin oli vielä muovikassejakin kiinnitetty, että esteen varmasti huomaa. Eipä halunnut vaimo esteiden ohi tulla.

No käännyimme rantaa kohden ja kun vielä käveltiin rannallakin, oli homma siinä vaiheessa, että San Miguel maistui hyvältä. Koirakin kävi uimassa.

Me on opittu, että useimiten nuo esteet tarkoittaa vain sitä, että vaikka vesisade on tehnyt polun kehnoksi jostain kohtaa, ja jos polkua kuljet, viranomaiset eivät ole vastuussa siitä, jos siellä itsesi loukkaat.

Mutta kukapa suomalaisella metsäpolulla patikoinut menisi korvauksia valtiolta vaatimaanm jos sattuu kompastumaan kaatuneeseen puuhun tai oksa tippuu päähän!

Ollaan Ranskassa, Saksassa ja Italiassa kuljettu "suljetuilla" poluilla paikallisten kanssa, ja he ovat asian näin meille selittäneet. Eikä niillä poluilla tähän mennessä ole tullut vastaan mitään semmoista, minkä yli tai ohi ei olsi jotenkin selvinnyt.

t.Kaarina

Joo, ne on sitävarten ettet mene sinne rikkomaan autoasi ja vaadi korvauksia. Vastuunsiirtoa nääs.

Siitä kun menee vaan niin siellä ei ole mitään eikä ketään jota menosi häiritsee. Siellä on kilsan päässä yksi romahtamaisillaan oleva autiotalo, ja kun siitä jatkaa kävelysiltaa moottoritien yli niin parin kilsan päässä on seuraava samanlainen. Ei siellä muuten mitään urbanisaatiota ole.