No minäpä aloitan!
Autoa ei kannata jättää syrjäiselle, yksinäiselle paikalle, piipahdatpa huoltiksella kahvilla, jäät yöpymään leirintäalueen ulkopuolella tai käyt tutustumassa kaupunkiin.
Huoltiksella valitse mahdollisimman lähellä sisäänkäyntiä oleva paikka. Ja jos yövyt siellä, valitse alue, mikä on ympäri vuorokauden auki, ja mene katuvalojen alle, muiden autojen kaveriksi, eikä rauhalliseen paikkaan, pimeään nurkkaan puskien suojaan.
Älä jätä autoon näkyville mitään, mikä houkuttelisi varkaita. Ei siis ajon aikana irtonaisena kieriskeleviä lompakoita eikä kameroita - joskus varas avaa liikennevaloissa tms autosi oven ja hämmennyksesi aikana nappaa ne, ja pakenee ruuhkaan, eli ovetkin olisi hyvä pitää ainakin suurkaupungeissa lukittuina ajon aikana. Mutta kun eihän sitä aina muista tehdä, niin arvotavaroiden rutiininomainen piilossapitäminen auttaa.
Ja kun passipussi ja kännykkä on yöksi tungettu tyynyn alle, patjan ja seinän väliin, on niitä aika vaikea varastaa.
Meillä on autossa hälytin ja kaasuhälytin, ja aina kun yövymme muualla kuin leirintäalueella, laitamme euovien väliin kahleen, ja asunto-osan oveen puukalikan. Kahleen viritämme myös aina jättäessämme auton parkkiin kaupunkiin tutustumista tai vaikka pyöräretkeä, uimassa käyntiä yms varten.
Emme ala erikseen miettiä, onko juuri tämä nyt niin "vaarallisen" tuntuinen paikka, että laitetaan kahle, vaan ykskantaan kahle laitetaan aina ja piste. Eipä sitten tarvitse jälkeen päin harmitella, että miksi juuri nyt ei laitettu...
Kerran piipahdimme ex-tempore, ohikulkumatkalla Prahaan iltakävelylle ja syömään. Vartioitua p-paikkaa ei asuntoautolle löytynyt. Niinpä otimme aina kaulassa olevan passipussin ja kameran lisäksi reppuun kannettavan tietsikan, sillä siellä oli valokuvia, mitkä olivat vain siellä. Eli ainoa asia, mitä ei vakuutuksen korvaukset pystyisi paluttamaan. No, ei vakuutusyhtiötä onneksi silloin tarvittu mihinkään:)
Pääsääntönä minusta maailma on etupäässä hyvä ja kaunis, mutta siellä missä liikkuvat suuret turistimassat, siellä liikkuvat varkaatkin. Mitä enemmän maalla ja korvessa olet, sitä harvinaisempaa on minkään tason rikollisuus. Mutta kyllä me auton olemme Casablancan keskustan kaduillekin jättäneet!
Muina haasteina voisi mainita vaikka sen, että etelän maissa, noissa missä leipää leivotaan monesti päivässä, se voi joskus iltasella loppua. Sitä kun leivotaan vain sen verran, mikä sinä päivänä menee kaupaksi, niin joskus hitaat jäävät ilman.
Ja siestan oppiminen, sen että kaikki, toisinaan uima-altaita myöten sulkeutuu iltapäivän kuumimpien tuntien ajaksi, voi olla alkuun haasteellista.
Vuoristoteitä ajetaan pienellä vaihteella alas, eikä maata jarrun päällä.
Euroopassa monet moottoritiet maksavat, kertaluonteisen tarran tuulilasiin tai maksukopeilla tapahtuvan ajomäärään perustuvan maksun.
Joihinkin nähtävyyksiin, vaikkapa Postoijnan hienot tippukiviluolat Sloveniassa, pääsee sisään vain määrättyyn kellonaikaan lähtevän ryhmän mukana. Vaikka paikka menisi kuudelta kiinni, ja menet sinne puoli viideltä, voi olla, viimeiseen, viideltä lähtevään kierrokseen on paikat jo varattu. Tämä opittu kantapään kautta, kun muinoin Ranskassa jollain luolilla jäätiin ensin sapuskoita keittelemään, ja hupsis, sitten olikin siltä päivältä jo myöhäistä, kun vain aukioloaikaa tuijotettiin...
Joku muu varmaan jatkaa, hyvää matkaa!
t.Kaarina
