Kirjoitin pari vuotta sitten reissultamme näin lehteen, otos osasta josta kyselit:
Liettua vaikuttaakin heti Latviaa mukavammalta maalta. Matka jatkuu A2-moottoritietä, joka on erittäin hyvässä kunnossa. Myös viitoitus on erinomaista, ja paperikartallakin selviäisi melko hyvin. Lounas hotellin ravintolassa maksaa 25 euroa (viidelle), eli hintataso on tavallisella Baltian tasolla. Olemme valinneet määränpääksemme Trakain leirintäalueen, koska se on kohtuullisen lähellä Vilnaa ja itse Trakaissakin on näkemistä. Silutes-alue on kaikin puolin eurotasoinen, ja perheemme yöpymisestä veloitetaan 21 euroa jonka maksu tapahtuu jo etukäteen. Vaikka liikenteessä ei juurikaan näy suomalaisia, on meitä täällä Trakaissa sentään muutama perhe. Nuorisollamme ei ole vaikeuksia tutustua uusiin ystäviin, ja he löytyvätkin illalla hiekkarannalta ikäistensä paikallisten seurasta.
Vilna, Baltian Pariisi
Vilnassa tapaan liettualaisen tuttavani, joka on lupautunut oppaaksemme. Saamme sopivan mittaisen kierroksen nähtävyyksiä, ja kuulemme taustoja asioille. Liettuassa on kuulemma Baltian maista vähiten venäläistä väestöä, ja vanha kommunismi on unohdettu nopeasti, osin EU-tuella. Vilna on kaunis, lukuisien kirkkojen kaupunki. Vanha keskusta on sopivan pieni tutustumiseen kävellenkin, ja pysäköinti parkkitalossa on edullista. Keskustassa sijaitsee myös vaikuttava KGB-museo, joka muistuttaa meitä suomalaisia itsenäisyyden onnesta ja siitä, kuinka hirveitä asioita tapahtui Neuvostoliiton miehittämissä maissa. Myös tuttavani kokee käynnin sopivaksi muistutukseksi jo melkein unohdetun menneisyyden läheisyydestä: katukuvaa katsellessa ei uskoisi että olemme vasta viisitoista vuotta sitten itsenäistyneen ja vapautuneen maan pääkaupungissa!
Palaamme Vilnaan vielä seuraavana päivänä, ja nyt lauantaina siellä on yllätykseksemme paljon rauhallisempaa. Pysäköintipaikan löytää kadun varresta jopa ydinkeskustassa, ja hämmästykseksemme ydinkeskustan tavaratalojen sekä ravintoloitten hintataso on edullinen. Etenkin teinimme käyttävät tilaisuutta hyväkseen shoppaillen aitoa merkkitavaraa paljon Suomea halvemmalla. Käymme vielä Sant Paulin kirkossa, jossa näemme samalla paikalliset häät ja saamme ensimakua katolisen uskonnon kaupallisesta puolesta. Kirkon muurien sisäpuolella on nimittäin rihkamakauppiaiksi tulkittavia uskonnollisen tavaran myyntikojuja, mutta jätämme värillisten vilkkuvalojen somistamat Jeesus-patsaat ostamatta. Uzupin taiteilijakaupunginosa on mielenkiintoinen paikka, josta löydän jälleen kaipaamiani vastakohtia uuden sekä vanhan ja loiston sekä nukkavierun kohdatessa.
Neringa eli Kuurin kynnäs
Seuraava matkakohteemme on Kuurin kynnäs, ja otamme suunnan kohti Klaipedaa. Moottoritie on nytkin erinomaisessa kunnossa, mutta suomalaista ihmetyttää suojatiet sekä U-käännöspaikat. Vasemmalle käännytään siis tekemällä U-käännös myöhemmin, mikäli varsinaisen risteyksen kohdalla ei ole liittymää! Haukkoja sekä haikaroita näkyy runsaasti, muuten maisema voisi olla varsinaissuomalaista runsaine peltoineen ja loivine mäkineen. Hellepäivänä tien varrella näkyy jokunen auto konepelti pystyssä, ja meilläkin ilmastointi toimii vajaalla teholla eikä pysy jatkuvasti päällä raskaan vaunun lisätaakan takia. Klaipedasta pääsee kynnäkselle saariston yhteysalusta muistuttavalla autolautalla, joka maksaa 25 euroa mutta vain menosuuntaan ja kulkee käytännössä jatkuvasti, eikä edes sunnuntaina ole jonoa. Turistin rahastus ei lopu vielä tähän, vaan saareen ajoa varten on maksettava yhdeksän euron kansallispuistomaksu! Ainoa leirintäalue sijaitsee Nidassa aivan eteläpäässä kynnästä, vain kaksi kilometriä Venäjän Kalingradin alueen rajalta. Nidos Kempingas on hieno, mutta kallis: vuorokausi maksaa 36 euroa neljältä, tennis ja uimahalli 14 e / tunti. Toisaalta saamme kyllä vastinetta rahoillemme upeitten maisemien muodossa: Parnidzio kopa aurinkokalenterin mäki vaeltavine hiekkadyyneineen on aivan kämppärin vieressä ja lisää näemme seuraavina päivinä. Itse Nidan taajama on hyvin pieni, ja esimerkiksi kauppoja on kaksi huonosti varustettua: ruokaa olisi kannattanut varata mukaan jo mantereen puolelta.
Kyyrin kierroksemme jatkuu ajolla Juodkranteen jossa on Raganu Kalnas noitapuisto puupatsaineen, ja matkalla ihmettelemme outoa metsää. Puut ovat lehdettömiä, harmaita ja sieltä kuuluu outo vihlova ääni. Ajamme parkkiin, ja kävelemme lähemmäs todeten kyseessä olevan valtavan lintupopulaation, joka on ulosteillaan tappanut kaikki puut sekä kasvit! Haju on kuvottava jo alueen reunamilla, ja palaamme ripeästi takaisin. Paluumatkalla etsimme kahvi- tai ruokapaikkaa todeten Pervalkan olevan kuoleva kyläpahanen josta ei moista löydy kartan merkinnöistä huolimatta. Preilassa on parempi onni, ja löydämme ihanan ruokapaikan: pöytämme on rantalaiturilla josta avautuu upea merimaisema. Nidassa pistäydymme vielä meripihkamuseoon, onhan Baltian meripihka maailmankuulua.
