Kuten Jukka jo kirjoitti, niin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen on helppo tottua. Vaikeampaa on ollut tottua oikeanpuoleiseen, kun on kuukaudenkin suhannut saarilla. Jossain paikoissa nokkelasta ja liikennettä hyvin tulkitsevasta "pelkääjästä" on hyvä apu, kun m- autosta ei aina ole liian hyvä näkökenttä ulos. Kun liikkuu kapeilla kiviaita- teillä maaseudulla (varsinkin Irlannin kulmilla ja Skotlannissa), on etua siitä, että ratti on "aidan viereisellä puolella"; osaa käyttää tien laitaan asti.
Jos menee lautalla Irlannin puolelle, niin lauttahinnat on porrastettu kellonajan mukaan. Yöaikaan pääsi melkein ilmaiseksi, vaikka hinnat ovat silti aika suolaisia. Ekakerralla sorruttiin menemään Walesin puolella 1:4 alamäkeen, luottaen, että kait sieltä on joku toinen -helpompi- tie pois. Ei ollut, mutta työntöapua löytyi, kun piti säästää kytkintä loppumatkallekin. Auto ei ollut mikään turbofiatti, vaan sopivasti vähän nykyisiä m-autoja kapeampi.
Leirintäalueilla kannattaa todellakin totella "isäntää" ja voi kutsua "sir" eikä pelkkä "mister", niin saa hyvän kohtelun. Kertokaa jos näette Skotlannissa "hirviön". Museossa eräs pastori todistaa, "tunnen kyllä hirviön, kun olen sen nähnyt". Mukavaa matkaa. Britannia on ihan hieno kohde, kun ei ole kiirettä.
Käyttäjän lisäys viestiin 9.5.2016 klo 23:40:11
Mentiin aina m/p Göteborgista etelä- tai pohjoisosien britti-satamiin, niin jäi enemmän aikaa kohteelle. Niin vältti ryysiksen ja turhan ajon pikalautoille. Lomakin alkoi jo lauttamatkalla. Eri asia, jos ei ole kierrellyt niitä Saksa- Hollanti kulmia.