Reijo Tossavainen.
Jäi tuossa vastaamatta 13.4. viestiisi, joten tässä vähän lisää. Olen mennyt jo OT puolelle pahasti, mistä täällä ollaan hyvin tarkkoja, ellei kyseessä ole karavaanimatkailu. ( Muutenhan esim. henkilöön menevää herjaa saa suoltaa tuutin täydeltä, eikä siitä häiriinnytä). Matkailu- aiheesta on tullut kirjoiteltua vuosien aikana niin paljon siihen keskittyneillä sivustoilla ja lehdissäkin, etteiköhän tämä mene täälläkin ymmärtämättömyyden tiliin.
Tiedän jotain noista tosireissaajista, jotka ovat käyneet kaikissa tai melkein kaikissa maailman maissa, joita lienee runsaat 200. Lukumäärä on vaihdellut, kun maita on yhdistynyt, mm. DDR ja Länsi Saksa. Sitten on tullut lisää, kun esim. Balkanin sodan jälkeen ex Jugoslavia pilkkoontui useaan itsenäiseen maahan kuten Tshekkoslovakiakin kahdeksi maaksi. Indonesiassakin taisi joku saariryhmä irrottautua itsenäiseksi ja Venäjä riitelee Georgian kanssa alueista. Ja suurin mullistushan oli Neuvostoliiton hajoaminen n.25 vsitten.
Tuollaiset muutokset eivät ole meikäläistä mitenkään liikuttaneet, koska en ole kerännyt maita, vaan kokemuksia maailmalta. On ollut hämmästyttävää, että likimain jokaisella maalla on täysin oma identiteettinsä, jonka aistii ja joka jää mieleen jo aika lyhyenkin vierailun aikana. Joskushan joutuu jonnekin päästäkseen ajamaan sellaisenkin maan läpi, missä ei muutoin edes kävisi erikseen.
Suurkaupunkeja yleensä vältän, mutta eräät ovat niin houkuttelevia, että niissä "on pakko poiketa", jos osuu seudulle. Tulee mieleen mm. Sydney, San Francisco, Kap Kaupunki, Rio de Janeiro, Buenos Aires ja Barcelona. Myös lukuisat "vanhat kaupungit" eri puolilla maailmaa.
Noilla maiden bongaajilla on omia kerhojaan. Eräs maita ja lentokenttiä bongaava tuttunti kutsui minut jo 1990 luvun lopulla yhteen sellaiseen visiitille, missä jäsen- vaatimuksena oli vähintään 100 itsenäistä, käytyä maata.
Tyhmyyttäni menin, sillä kerho oli varsinainen "keskinäisen kehun kerho". Porukka kokoontui Helsingissä kerran kuukaudessa ylpeilemään kokemuksillaan ja mm. "hienoilla ravintoloilla, joissa olivat ruokailleet". En liittynyt jäseneksi, koska touhu oli niin pinnallista ja matkustelun motiivit täysin erilaisia kuin itselläni.
Kuten kirjoitat, niin eihän siinä ole mitään mieltä kerätä vain "maiden nimiä" ilman syvempää sisältöä. Matkailu, tapahtui se m- autolla, - vaunulla tai millä tahansa välineellä "on kuin rahan pistämistä kasvamaan korkoa korolle".
Toki, äkkiseltään ajatellen, siinä menee hurjasti rahaa -ilman korkotuloja- ja työntekijän asemassa oleva " köyhän talon poika" joutuu tinkimään jostain muusta, pääosin kuitenkin turhasta krääsästä, auton ja asunnonvaihdoista ym. näyttävistä asioista, jotka "kunnollisille ihmisille" ovat tärkeitä. Palkinnoksi saa kokemuksia, joista ei edes eläkepäivillään luopuisi mistään hinnasta. Korvien väliin kerätyt muistot ja henkinen pääoma peittoaa kaiken muun. Kun on sen luontoinen ihminen.