Suomen ainoa karavaanmatkailujärjestö, SF-Caravan ry , järjestää tulevana viikonloppuna 50v -juhlavuotensa loppuhuipentumana Caravan Gaalan Helsingin ja Tallinnan välisenä laivaristeilynä.
Samana viikonloppuna Kuus-Hukkalan jäsenlaueella järjestetään jouluaskartelupäivä,
ja Sokos Hotel Pasilassa vietetään järjestön ainoan matkailua hoitaneen tahon, VOP-kerhon hautajaisia.
(VOP=vaunussa on pyörät, autossa myös)
Varmaankin silkkaa sattumaa näiden tapahtumien samanaikaisuus, mutta kun nyt nuo kolme SFC:n nettisivujen etusivulla järjestön tällä hetkeää ainoina tapahtumina esiintyvät, niin väkisin herää mieleen ajatuksia ja kysymyksiä.
Tässäkö on tämä meidän järjestömme, karavanmatkailuliitto?
Askartelemassa, risteilemässä Tallinnan-laivalla ja lopettamassa ulkomaanmatkailua?
(Väheksymättä mitenkään näitä järjestettäviä tapahtumia.)
Kenen tehtävä on karavanmatkailuliitossa hoitaa matkailuasioita?
Meneillään olevan juhlavuoden alussa järjestön puheenjohtaja on ilmaissut huolensa jäsenistön korkeasta keski-iästä, ja siitä, miten saada se alenemaan, eli miten houkutella uusia jäseniä mukaan.
Meneillään olevan juhlavuoden loppupuoliskolla järjestömme puheenjohtaja on ilmaissut toisen huolensa, tokaissen "Kaikkia ei ilmeisesti kiinnosta vähääkään luoda kansainvälisiä ihmissuhteita ja tututustua erilaisiin kulttuureihin ja ruokakulttuuriin".
(Tämä liittyen FICC-rallyn vähäiseen suomalais-osallistujämäärään.)
Keski-ikää pitkään alentaneen sekä koti-että eritoten ulkomanmatkailua harrastavan karavaanarin näkökulmasta katsottuna koko homma näyttää erikoiselta.
Erilaisiin kulttuureihin ja kv-ihmissuhteiden luomiseen olen itse, monen muun tavoin, kokenut parhaaksi tavaksi ulkomailla matkustelun.
Matkustamista helpottavan tiedon, sekä asiapohjaisen että kohdevinkkien ja muiden matkustavaisten henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvien neuvojen ja vihjeiden jakamiseen on internetin ihmemaa osoittautunut hyväksi ja monipuoliseksi välineeksi.
VOP-kerholla ei kuitenkaan ollut resursseja rakentaa jäsenistöään palvelevaa ajantasaista nettisivustoa.
Järjestöllä on nettisivusto, mutta se ei täytä käyttäjiensä tarpeita, eikä uudistu heitä palvelevaksi esim. nyt tässä matkailu-aiheessa.
Vaikka jäsenistöllä olisi valtava tietotaito ulkomaanmatkailun saralla, ei edes sillä ole sijaa järjestön sisällä.
SFC:n jäseniään heikosti palveleva nettisivusto on myös ajanut lukuista aktiiviset karavaanarit vallan toiselle karavanaiheiselle sivustolle, ja sitä sivustoa lukemalla käy myös ilmi, että monet, varsinkin keski-ikää alentavat karavaanarit pitävät järjestöä heille, liikkuville, täysin turhana.
Ihmisten mielissä on myös vahvana liiton toiminnanjohtajan lausunto vuoden takaa, se, missä hän kertoo puskaparkkeerauksen olevan ilmiönä vastenmielinen, ja matkailuautolijoiden imagolle haitallinen.
Matkailuautojen suosio on Suomessa ymmärtääkseni koko ajan kasvamaan päin, ja juuri matkailuautoilijat jättävät liittymättä järjestöön.
Miksikö. Siksi, että he matkailevat, eivätkä näe Liiton palvelevan heitä mitenkään.
Eli Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa matkaileva karavaanari ei koe, että Suomen ainoa karavanmatkailujärjestö palvelisi matkailevaa karavaanaria riittävästi, jotta järjestöön liittyminen kannattaisi.
Voisiko tämän oudon yhtälön pohtimisessa olla työsarkaa Juhlavuoden lopulle, ja tulevalle vuodelle?
Vai onko todella niin, että matkailevien karavaanareiden on perustettava oma järjestönsä tai pyydettävä Autoliitolta ala-osastoa?
Vahvana on mielessä kysymys: Mihin olet menossa SCF?
Rakentavin terveisin,
Kaarina Silmunen, leirintämatkailija vuodesta 1988
Kirjoituksen saa julkiasta Caravan-lehdessä
