Mika, bitte schön! Mukava kun kuvani tuottivat sinulle iloa! :)
Leenu, ihana kiitos! :)
Haluan pienen palan antaa julkisuuteen tästä mukavasta ulkosuomalaisen elämästä ja haaveiden ja unelmien täyttymyksestä tuota kautta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi ilo ja onni kätkeä. Minusta sen jakaminen pitäisi vaan tuoda iloa enempi. No, vähän tylsähän tuo blogi on kun sieltä ei löydy meistä niitä ”teinikuvia”, iloisia naamoja irvistelemässä yhdessä jonkun vuoren huipulla tai nähtävyyden edessä. Toivottavasti sieltä kuitenkin välittyy matkailun iloa, riemua, kiireettömyyttä, nauttimista, uusia haasteita kohti kulkemista,.. ja kannustas myös muita lähteä kokemaan, toivon kaikille samoja kokemuksia ja riemuja. Myös sitä tunnelmaa kuinka hienoa on, kun siitä pikku tytön unelmasta on tullut totta. Siitä kun muutto synnyinmaasta maailmalle on tuonut niin paljon uusia elämyksiä ja kokemuksia lisää, joita ei voi rahalla ostaa eikä nettikaupasta tilata vaan lähtemällä kohtaamaan ja etsimään niitä. Jättämällä taakseen tuttu ja turvallinen elämä, olemalla nälkäinen ja utelias kohtaamaan niitä, on saanut huomata saavansa vielä paljon enemmän tilalle ihania ja mukavia asioita. Toivon myös, että sieltä välittyy positiivisyyttä siitä, kuinka mukavaa on kun keski-iän kynnyksellä on löytynyt vasta koti uudesta kotimaasta Saksasta, tällä on hyvä olla ja tänne tulla. Paljon on koettu ja saatu rikkaita kokemuksia mutta paljon haluaa vielä kokea lisää. Yksi viime vuoden mieleen painuvimmista jutuista oli turha pyöräretki Kroatiassa. En tiedä välittyykö tuosta toiselle mitään, mutta en voi vieläkään katsoa noita kuvia viulun soidessa liikuttumatta. Jotenkin vain aistin paljon tuolla pyöräretkellä menneitä aikoja. Onneksi lähdimme pyöräilemään ja olimme uteliaita. Taas seuraavana päivänä sai kävellä usvaisessa satumaassa. Tuo ihana lomakertomus on vieläkin pahasti kesken.
http://soleilblogi.blogspot.de/2013/09/4osa-lomamme-209-13102013.html
Kyllä me aika liikkuvaisia olemme ja eihän tuolla joka reissu edes näy ja niin paljon jätän kertomatta. Enempikin kyllä haluttaisi olla reissussa. Sitä en vieläkään ymmärrä kuinka paljon sitä nähtävää on vaikka on käynyt monesti jossain paikassa niin aina sieltä nähtävää ja ihmeitä löytyy lisää. Kuinkahan monta luostaria, linnaketta, kirkkoa, museota löytyy vaikkapa sadan kilometrin säteeltä, satoja ja satoja. Eikä vuorien katseluun väsy koskaan.
Tässä maalaistollot kulki tietämättä mikä upea puisto olisi ollut nurkan takana ja kuinka monta päiväretkeä tuohonkin kaupunkiin voi tehdä, että kaikki nähtävä on nähty.
http://soleilblogi.blogspot.de/2013/12/paivaretki-jouluiseen-muncheniin.html
Voi, niin lumoava Altea ja Espanja. Terveisiä meiltä kaikilta karavaanareilta sinne teille, Leenu! :)
Tämän haluan vielä sanoa. Sinä joka suunnitelle ensimäistä reissuaan tänne kauemmas tai vaan muuten olet lähdössä lomamatkalleen vähän epävarmoin mielin, miettien vaikkapa turvallisuutta. Itsekin olin aikoinaan myös vähän epäilevä. Minä tiedän millaista on Suomessa ja nyt täällä. Minä tiedän miten täällä eletään ja millaisia ovat ihmiset täällä. Tämä voi tuntua vallan oudolta sinusta. Minä pidän ja tunnen, että Itävalta, Sveitsi ja Saksa ovat turvallisempia maita kuin synnyinmaani. Eniten minä olen pelännyt pyöräni varastamista viime kesänä entisessä kotikaupungissani Suomessa ja Italiassa. Vaikka kypärä on irtonaisena jätetty pyörään, niin ei sitä ole viety missään.
Ihanaa päivän jatkoa jokaiselle! :)
