Tervehdys kaikille, jotka miettivät, palaanko matkan jälkkeen vielä tänne kirjoittelemaan (ja toki muillekin:))!
Eli hengissä ollaan ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Olen äärettömän onnellinen, iloinen ja tohkeissani siitä, että uskalsimme lähteä, rohkeus tekee hyvää ja nyt on tie auki moneen uuteen suuntaan.
Yritän saada mtakan blogiini mahdollisimman pian, nyt vain tämmöinen ihan pikapika päivitys, kotiin on tultu viime yönä neljän aikaan, oli loppumatka venäjällä melko hidasta ajettavaa, Muurmanskin valtatietä lukuunottamatta, ja osan hitaudesta aikaansai mahtava lumimyrsky, ja sen seurauksena kuoppaiset paannejäiset tiet. Belomorskista etelään ajeltiin pikkuteitä alle 20km/h keskivauhdilla, ja Rukajärventien ekoihin 60 kilometriin (idästä päin) meni aikaa kaksi tuntia. Rekat jotuivat ylämäkiin päästäkseen jättämään autonsa kauas mäkien alle ja jalkautumaan kaivaakseen lapioillaan ojista hiekkaa mäkiin...melko hidasta puuhaa...me nippa nappa mahduimme ohi, ja selvisimme nastoilla, jotka onneksi vaihdoimme alle matkaa varten..
Niinpä jäivät myös Jyskyjärvi ja Paanajärvi tällä kertaa väliin, mutta uusia reissuja varmasti on luvassa, ja niiden sijaan kolusimme belomorskin takamaita Vienanmeren rannalla. Muuten reitti kulki Niirala- Aihinkoski- Sortavala-Läskelä ja Läskelän Joensuu (sukuni seutuja)-Rajakontu-Laatokan hiekkarannat- Vitele- Syväriläisen luostari- Aunus- Nurmoila- Petroskoi- Kivatsun putoukset - Belomorsk- Suhoe - Virma - Belomorsk - Rukajärvi- Tiikshi- Kostamus - Vartius/Suomi.
Yötä olimme Sortavalassa ja Petroskoissa hotellien pihoissa (järvimaisemin, maksulliset), Rajakonnun näkötornin juurella (vanhan kylän keskellä laatokka-maisemin), Syväriläisen luostarin pihalla (p-paikka suorin luostarimaisemin), kahden huoltiksen pihalla valvontakameroiden alla sekä Vienameren rannalla sijaitsevan kaukaisen pienen Virman kylän ikivanhan aavemaisen sipulikirkon vierellä. Missään emme tunteneet oloamme uhatuiksi emmekä pelokkaiksi, ja huoltisten pihat sekä Muurmasnkin valtatien varrella että Kostamuksen laidalla olivat rauhallisia.
Lauantain ratoksi tyjensimme Rukajärventien risteyksessä huoltiksen pihalla autoomme 128km sitten dieselinä tankatut bensat neljään kanisteriin, jotka ostimme 100 eurolla huoltikselta, ja jotka jouduimme viemään mukanamme, ja jotka lopulta jätimme Rukajärventien varteen saatelapuin varusteltuina. Mutta tyhjennyksen ja puhdistuksen ja uuden dieselin voimin auto ryhtyi taas toimimaan moitteetomasti, mikä oli ylen mukavaa, kaiken sitä edeltävän käyntihäiriökäyttäytymisen jälkeen. Asit selvisivät kolmen Suomeen soitetun puhelun ja rekkakuskin nuuhkaisun avulla. Luottomekaanikko auttoi auton hoidossa, kuopuksen opettaja keksi koulusta venäläissyntyisen oppilaan, joka hänelle soitettuamme puhui huoltiksen naisten kanssa selvittäen tilanteemme. Eli asiat hoituu:)
Samoin kuin seuraavana yönä Hannu sai kanssaan auton alle makaamaan ja jäätyneitä vesiputkia sulattamaan kolme kaukaisen kylän amisautoilijapoikaa....jotka hakivat kotoaan liekinheittimen....huhuh....mutta sekin homma selvisi...
Ainoa mikä ei ihan selvinnyt, on viimeisen etapin kuoppateiden jolain lailla irroittama vessatankki, mikä vuosi jonnekin, minkä seurauksena sänkymme haisi pissalle (se on veskin vieressä) eritoten kun lämmitys puhalsi....Ja tähän totuuteen havhduimme sillä hetkellä, kun saavuimme kello puoli kolme yöllä Vartiuksen raja-aseman Venäjän puoleiseen päähän, aikomuksenamme yöpyä siinä kun tulli oli kiinni, ja ylittää aamulla raja, mutta artiokopistaan kiväärin kanssa saapunut vartija halusi nähdä passimme ja passittaa meidät takaisin Kostamukseen 30km päähän, sillä siinä ei saanut hänen mielesätän yöpyä....Niinpä puoli neljältä yöllä Kostamuksen huoltiksen pihalla meillä oli käynnissä vessan sisäosien ja uoton rakenteiden desinfiointijynssäys:)
Ai niin ja vedet, pieniä puukattoisia kaivoja oli tajaan, ja paikalliset kantoivat niistä kotiinsa juomavedet. Sellaisesta mekin Aunuksessa tankkasimme , mutta emme toki juoneet. ja seuraavan tankkauksen suoritimme 5l pullovesikansitereillä:) Ja näin saimme jokapäiväisen suihkumme. Kaasua meni melkein kaksi pulloa, sillä oli kylmää, ja lämmitimme siis kaiken suihkuveden ruoanlaiton ja lämmityksen lisäksi. Sähkön suhteen olimme täysin omavaraisia tarpeisimme riittävästi sähkö tuottavan polttokennon ja kahden hupiakun ansioista. Eikä meillä valaistuksen ja kameran ja taskulamppujen akkujen ja kännyköiden latausesten lisäksi ole enempiä sähkö tarvitsevia vempeleitä.
Mahtava seikkailu ja huisa kokemus!
Laitan vielä kuvat Virman kylästä ja Rajakonnun yöpaikastamme. Rajakontu on siis paikka, missä vanha Suomen raja on kulkenut.
t.Kaarina
