No kun Jukka kysyit, niin tässä lyhyt versio virtuaalipanoraamakuvauksesta:
Tuollainen virtuaalipanoraama syntyy, kun otetaan linssin optisen keskipisteen ympäri riittävä määrä kuvia eri suuntiin siten, että koko ympäristö tulee kuvattua. Käytännössä helpointa on kuvata mahdollisimman laajakuvaisella objektiivilla eli esimerkiksi itse käytän 8 mm polttovälistä ns. kalansilmäobjektiivia, jolla ei tarvitse ottaa yhdestä maisemasta kuin maksimissaan 6-7 kuvaa. Neljä kuvaa vaakatasossa 90 asteen välein ja yksi suoraan ylös. Alasuuntaan pitää yleensä ottaa kaksi kuvaa, jotta saa poistettua itsensä ja jalustan kuvasta pois.
Nuo kuvat sitten yhdistetään tietokoneella yhdeksi 360 asteen näkymän sisältäväksi kuvaksi, joka muunnetaan sopivalla ohjelmalla esim. swf-tiedostoksi, joka näkyy selaimessa lopullisena panoraamaesityksenä.
Panoraamien tekoa helpottaa, jos kuvatessa käytössä on ns. panoraamapää, jonka avulla linssin nodaalipiste pysyy aina samassa kohtaa ja kuvien liittäminen toisiinsa on helpompaa. Mutta voi noita kuvata ilman jalustaakin käsivaraltakin, jos jaksaa sitten käsin korjailla yhdistämisessä tulevia virheitä. Jos kuva on otettu huolellisesti ja käytetty oikein säädettyä panoraamapäätä, niin tuollaisen kuvan tekemiseen ei kulu puolta tuntia kauempaa.
Itse olen opetellut näiden virtuaalipanoraamojen kuvaamisen ihan omin neuvoin ns. päätä mäntyyn -menetelmällä ja netistä lisätietoa kaivamalla. Verkossa tällaista kuvaamista käsittelevä tieto tosin on enimmäkseen englanninkielellä.
Mitään hillittömän kalliita laitteita tai ohjelmia näiden kuvaaminen ja tekeminen ei onneksi vaadi, vaan alkuun pääsee jo edullisella digijärkkärillä ja laajakulmalinssillä. Panoraamapäät maksavat reilusti alle 200 euroa ja kuvien yhteenliittämiseen löytyy jopa täysin ilmaisia ohjelmia.