Tiili, Raikkosenko polttama vai Lappilan, no sama se, ollut piipussa pappilan.
Pappilan piippu purettiin, yksi tiili joutui harhaan, päätyi veteen matalaan rantaan.
Uusi piippu muurattiin, tiilet pinoon ladottiin, laastilla sidottiin.
Muurari työtään katseli, mittaili ja ajatteli, hyväksi totesi ja matkasi rantaan.
Saunaan matkasi, kylpyyn ja pesulle päätteeksi päivän ankaran, löylyyn talon tarjoaman.
Vaan muurari tiilen vedessä näki, mietti, mistä tuonne joutui.
Käteensä tiilen otti, käänsi ja luki tekstin, Anno Domini 1895, ei ollut Lappilan, ei Raikkosen tekele se.
Vanhempi oli tiili, sen muurari tiesi.
Tiilen piippuun muurasi, poisti ylimmäisen uuden, tilalle laittoi vanhan miettien, kukahan tuonkaan purkaa.
Lukee vuosiluvun, vertaa muihin ja ajatukset varmaan karkaa.
Voi muurariparkaa.
