Erehdyimme syyslomalla yöpymään Nokialla Viinikanniemen camping-alueella. Saavuimme paikalle noin kahdeksan aikoihin illalla, jolloin vastaanotossa ei ollut ketään. Soitin vastaanottorakennuksen seinällä olleeseen numeroon, josta vastasi mieshenkilö omalla nimellään. Selitin asiani, ja hän neuvoi ajamaan sisään ja etsimään paikan, hän saapuisi paikalle kauppareissunsa jälkeen.
Miestä ei sitten kuulunut. Jatkoimme matkaa seuraavana päivänä, noin puolen päivän maissa. Taaskaan ketään ei näkynyt, soitimme jälleen numeroon, jossa pyydettiin jättämään yhteystiedot laatikkoon, lasku tulisi perässä.
Lasku sitten tuli muutaman viikon kuluttua. Ensin perheemme isäntä järkyttyi sähkön hinnasta, talvisähkö oli 10e / vrk. Syyslomalla oli lämmintä, emmekä käyttäneet sähköä kuin yhden tunnin tv:n katseluun, siksi kymppi tuntui hänestä riistolta (mahdolllisuutta oman mittarin mukaiseen laskutukseen ei ollut).
Pahaksi onneksi lasku hukkui paksun DNA-laskun väliin ja ajautui siellä jo maksettujen laskujemme laatikkook. Klui kaksi ja puoli viikkoa, ja saapui maksukehotus. Ja hyvänen aika, mikä kehoitus! 34 euron laskuun oli lisätty 15 euron maksukehoituskulukorvaus, ja laskussa uhkailtiin perintätoimistolla. Lasku oli siis myöhässä hieman alle kolme viikkoa. Koska perheen emäntä on tarkka eräpäivistä ja hoitaa maksut tunnontarkasti, hän järkyttyi kehoituksen sävystä. Maksukehoitus maksettiinkin välittömästi. Palvelun puuttuminen ja inhottava karhukirje kuitenkin harmittivat niin, että päätimme lähettää palautetta Viinikanniemeen. Siinä mies päivitteli sähkön hintaa ja vaimo kysyi, mistä peräti 15 euron suuruinen kulukorvaus koostui. Totesimme, että Viinikanniemi vaikuttaa sen verran penseältä paikalta, ettemme sitä ystävillemme suosittele.
Muutaman päivän kuluttua saapui Viinikanniemen vastausposti. Siinä Viinikanniemi kehottaa meitä jättämään useammin laskujamme maksamatta, jotta tietäisimme, että muutkin perivät kuluja. Toiseksi Viinikanniemen vastauksessa sanotaan näin, että puskaradio toimii toisinkinpäin! Eli toisin sanoen; Nokialainen leirintäaalue uhkailee asiakastaan mustamaalaamisella, koska asiakkaan laskunmaksu oli alle kolme viikkoa myöhässä ja koska sama asiakas oli tyytymätön saamaansa palveluun (jota ei siis ollut).
Onko karavaanailu Suomessa todella tällaista? Voisitteko kokeneemmat valistaa meitä. Olemme matkailleet ulkomailla, emmekä ikinä, millloinkaan ole saanut vastaavanlaisen tapaistakaan kohtelua. Monissa leirintäalueissa henkilökunta on suorastaan kaverillista, illoista, reilua, huumorintajuista. Tällaisia leirintäalueita on myös Suomessa, niissä, missä olemme vierailleet (esimerkiksi Taivassalon Mussalossa, Itä-Suomen leirintäalueilla, Kariniemi-campingissä Sysmässä, Turun Ruissalossa.) Olemme myös itse asiakaspalveluammateissa, emmekä voi kuvitellakaan, että itse voisimme vastata asiakkaan negatiiviseen palautteeseen vielä negatiivisemmin ja uhkailla asiakasta, että ilmoitamme "puskaradioteitse" muuallekin, miten kelvoton asiakas on!
Onko Suomessa leirintäalueyrittäjän leipä niin leveä, että on varaa käyttäytyä tällä tavoin asiakasta kohtaan??
