Arvelisin että tässä on kysymys kulttuurieroista sekä varmaan osittain ainakin isompien matkailija/retkeilijä-massojen vuoksi ihan toisenlaisesta matkailu/retkeily-infrastruktuurista, kuin mitä Suomessa harjoitetaan.
Tämä on meille varsin hyvin valjennut viime vuosien aikana kun olemme tehneet pyöräretkiä Euroopassa. Siellä pyöräreiti, melontareitit, patikkareitit "rakennetaan" siten, että niiden varsille osuu maisemien ja nähtävyyksien lisäksi ruokapaikkoja sekä majoitusta.
Monesti leirintäalue on parin retkireitin risteyksessä, ja leirintäalueen yhteydessä on tällöin ravintola, mikä palvelee majoittujien lisäksi ohi kulkevia pyöräilijöitä, melojia ja/tai kävelijöitä. Näin leirintäalue voi olla pieni ja sijaita korvessa, mutta ravintolaa kannattaa pitää kun hyvän suunnittelun ansiosta käyttäjiä löytyy monesta eri suunnasta, silloinkin kun majoittujia on vähän.
Tässä törmätään sitten siihen kulttuurieroon; Suomessahan perinteisesti retkeilijät ovat tottuneet tekemään ruokansa itse tai syömääm eväitä. Lähes kaikkialla muualla Euroopassa retkeilijät saavat nauttia valmiiseen pöytään käymisestä, jopa meidän autiomajojamme vastaavilla vuorimökeillä, parin kilometrin korkeudessa, minne ruokahuolto tapahtuu helikopterilla tai kantaen.
Ja se ruoka on yleensä vielä hyvää eikä sikahintaista. Joka ainoa manner-eurooppalainen "erämaaruoka" minkä olen nauttinut, on hakannut mennen tullen joka ainoan suomalaisen huoltoasemasapuskan!
IJotenkin näistä aineksista kuvittelen tuon yhtälön muodostuvan, eli miksi euroopassa saa leirintäalueilta tai niiden lähistöiltä hyvää ruokaa, hyvin usein, mutta Suomessa ei.
Suomessahan vielä ymmärtääkseni ravintoissa syöminen koko perheen voimin on melko nuorta kultuuria, ja juomapuoli on edelleen useimmin tarjolla.
Eli kun ravintolaan mennään viettämään iltaa, tarkoittaa se euroopassa hyvin syömistä ja Suomessa paljon juomista.
Ja siksi minäkin, niin kuin joku muukin tuossa jo kertoi karttavansa semmoisia leirintäalueita mitkä mainostavat itseään a-oikeuksin ja ravintolalla.
Mainiota pizzaa nautimme hetki sitten pienelläkin pohjois-italialisella leirintäalueella, mikä oli auki 23 asti, ja sen jälkeen alue hiljeni ja teltassa, ravintolan vieressä oli hyvä ja rauhaisa nukkua. Vaikka viini olikin halpaa, ei sitä kukaan lasia kahta enempää näyttänyt nauttivan. Ruoka oli se, mihin keskityttiin.
Ehkä tähän on Suomessa vielä pitkä matka?
t.Kaarina