Hesarissa oli Pekka Reinikaisen erinomainen kolumni nimeltä "Pikiteiden performanssi"
Löydättekö itsenne tuosta:
"Nieletkö purematta väitteen, että äidin kohdun jälkeen turvallisin paikka ihmislapselle löytyy auton peltikuorten sisältä? Ei se mitään, et ole ainoa kakistelija, vaikka lähempi tarkastelu paljastaakin väitteen todeksi.
Määritelkäämme turvallisuus. Olo on turvallinen silloin, kun kokee voivansa olla pidäkkeettä oma itsensä, eikö vain?
Äidin kohdussa se on helppoa. Koko kokemuspiiri mahtuu äidin ja oman navan väliseen tila-avaruuteen. Sittemmin aito minä joutuu monen mutkan suitsimaksi. Paitsi siinä yhdessä paikassa, penkin ja ratin välissä.
Istuessasi ratin takana olet todellisuudessa hyvinkin esillä. Kanssaihmiset voivat tarkkailla sinua joka suunnasta. Silti koet astuvasi taikapiirin sisään, kun istahdat autoosi.
Taikapiirissä voit kaivaa nenääsi, ja tutkistella tuotoksia välittämättä muiden katseista.
Kopan sisällä voit virittää epävireisen laulun, vaikka antaumuksellinen hoilotuksesi kuuluu seistessäsi liikennevaloissa.
Voit huutaa ja raivota kanssa-autoilijoiden typeryydelle, hakata epätoivosi merkkinä rattia ja esitellä kansainvälisiä käsimerkkejä.
Rakkaasi kainalossa et voi koskaan olla niin varma itsestäsi kuin autosi ratissa. Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Tutkitun tiedon mukaan avoliitoissa erotaan viisi kertaa avioliittoja hanakammin, mutta Peugeot ei petä koskaan...
Omalla kohdallani auton korin taikapiiri murtaa sisäänpäin kääntyneen persoonani vaihteiston vapaalle. En tiedä toista ympäristöä, jossa antaisin itselleni oikeuden ilmaista kielteisiä tunteitani yhtä vapaasti ja pidäkkeittä. En huuda kadulla muille jalankulkijoille, jotka tukkivat kulkureittini, enkä hakkaa railakkaasti lähimmäksi osuvaa esinettä alleviivatakseni lähimmäisteni osoittamaa kyvyttömyyttä kaupan kassajonossa.
Autoni ratin takana levittelen käsiäni teatraalisesti kuvatakseni, miten onnettomien ihmisten kanssa joudun jakamaan maantiet.
Kattopelti kupruilee, kun päästän desibelit valloilleen karjuakseni liikennevaloissa hidasteleville. Ratti saa toisinaan kyytiä, samoin vaihdekeppi.
Ratti ja vaihdekeppi toimivat sijaiskärsijöinä, esittävät viereisellä kaistalla omissa kotteroissaan kyyristeleviä ajokorttinsa säälistä saaneita, joiden kyvyt eivät riitä jakamaan samaa katua kaltaiseni monilahjakkaan autoilijan kanssa.
Jos elämä on sanonnan mukaan teatteria, mieluisin näyttämömme on kiistatta auto. Useimmat meistä osallistuvat pikiteiden performanssiin päivittäin, asiaa sen kummemmin ajattelematta.
Kuten valveunien maailmassa, olemme auton ratissakin aivan ylivertaisia, ja meillä on oikeus näyttää se."
Tutulta kuulostaa.