Tässä viikolla heitin sellaisen kahen päivän ja rapian 500 kilometrin pyhiinvaellusmatkan tuonne Kallio-Kallen kotitanhuville Taivalkosken Jokijärvelle. Ennen matkaan lähtöä olin lueskellut näitä tämän saitin aiheita ja niinpä päätin sitten suorittaa matkani aikana ihan sellaisen empiirisen tutkimuksen liittyen esillä olleisiin teemoihin.
Havainnointini perustuu puhtaasti manuaaliseen okulointiin, eli mitään tarkkoja tieteellisiä suureita en tule tutkimusjulkaisussani esittämään.
Aihe A: Rekkakuskit.
Yhtään rekkaa en matkallani ohittanut, eikä yhdenkään rekan tarvinnut ohittaa minuakaan. Eikä kenellekään tullut mieleen alkaa edes ronkkimaan minun tuhkaluukkuanikaan. Yleinen nopeus heilui välillä 85 - 93 km/h todellista maanopeutta (GPS). Vastaantulevien nopeuksia en ala kommentoimaan, sillä mittausvälineitä tähän ei minulla ollut mukanani. Sen sijaan tarkkailin lähinnä kuskien ikää ja ulkoista olemusta noin yleensä. Pääasiassa olivat kuskit nuoria, alle kolmekymppisiä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eikä heistä kukaan puhunut ajaessaan kännykkään.
Mutta sitten se tapahtui, mitä en olisi ikinä edes uskonut näkeväni. Vastaani tuli lastissa oleva sora-auto, jonka keski-ikäinen miespuolinen kuljettaja puhui KAHTEEN KÄNNYKKÄÄN YHTÄ AIKAA!!! Siis ihan aikusten oikeesti sillä oli kännykkä molemmissa (vasen ja oikea) käsissään ja piteli niitä molemmilla korvillaan (vasemmalla ja oikealla)!!! Todennäköisesti hän ohjasi autoa vatsansa avulla. Muuten olisi auto suht pian poistunut pilkotukselta. Jäi vain harmittamaan, että nykyaikaisten digikameroittenkin valmistautumisaika on niin pitkä, etten ehtinyt ottaa tilanteesta valokuvaa. Ja vaikka kamera olisi ollut valmiina kädessänikin, niin en olisi sen ohikiitävän sekunnin murto-osan aikana sitä kuvaa ehtinyt napata. Harmittaa, sillä olisi ollut hauska laittaa nettiin sellainen kuva tai vaikkapa videoleikekin.
Aihe B: "Alinopeutta" ajavat autot.
Noin 10 km Taivalkoskelta Pudasjärvelle päin ajettuani tulin yhden rekan kantaan. Rekka ajeli normaalia 80 km/h ylämäkivauhtia ja 94 km/h alamäkivauhtia ja minä sen perässä. Ohitustarvetta ei ollut, eivätkä olosuhteet (tien mutkaisuus ja mäkisyys, sekä vastaan tuleva liikenne) muutenkaan olisi ohitusta mahdollistaneet. Jonkin ajan kuluttua näin edessä samaan suuntaan liikkuvan punaisen pikkuauton, jonka perään rekan oli jäätävä, sillä ohitusmahdollisuutta ei ollut. No siinä sitten mentiin, rekka ja minä piironkini kanssa sen punaisen pikkuauton perässä 25 - 45 km/h nopeudella. Perääni alkoi myös kertymään ajokalustoa ihan pitkäksi jonoksi asti.
Itse säilytin koko ajan sellaisen ajonopeuteen nähden kohtuullisen 50 m:n turvavälin rekkaan ja ihmettelin, ettei kukaan perässätulijoista halunnut siihen tulla. Taustapeilistä seurailin jonon kehittymistä takanamme. Ihmeellistä mutta koko aikana en nähnyt yhtään poukkoilijaa koko jonossa. Kaikki pysyivät kiltisti omilla paikoillaan niin kauas kuin maaston vuoksi jonoa pystyin näkemään. Ja näin mentiin noin 32 kilometriä, ali siis melkein tunnin ajan. Jonon pituudesta ei minulla enää loppuajasta ollut mitään käsitystä. Kilometrejä varmaankin.
Mutta sitten se tapahtui. Tuli pidempi suora ilman vastaantulevaa liikennettä ja rekkakuski iski vilkun päälle siirtyen vasemmalle kaistalle. Ja silloin minä sitten näin ensimmäisen kerran elämässäni ihan aikusten oikeassa maantieliikenteessä olevan MOPOAUTON! Sellaisen pienen punaisen kotteron, jossa oli melkein koko auton korkuinen punainen varoituskolmio perässä, siis sama kuin traktoreissakin pitää olla. Siinä se mennä kihnutti keskellä kaistaa eteenpäin. Ajattelin, että siinä kaksi amiskaverusta on liikkeellä homokuutiot ja wunderbaumit iloisesti peilinvarressa keikkuen, mutta mitä sitä paskaa! Rinnalle ajaessani näin sisällä kaksi jo keski-iän ylittänyttä herrasmiestä iloisesti yhdessä naureskelemassa ohittajilleen.
Tuli mieleen, että olisikohan nuo olleet jotain karavaanareita, jotka olivat ihan vaan vittuillessaan päättäneet lähteä nostattamaan autoilijoiden niskakarvoja pystyy? Minun kohdallani ei heidän temppunsa tällä kertaa onnistunut.
Aihe C: Tervehtiminen.
Menomatkani Torniosta Taivalkoskelle tervehdin kaikkia vastaantulleita matkalaitteita, niin autoja kuin peräkärryjäkin. Autoilijoista 95% vastasi tervehdykseeni. Tervehdykseeni vastaamattomat olivat järkiään niitä numerottomia vuokrakaravaanareita.
Vaununvetäjistä n. 20% vastasi tervehdykseeni. Eikä ollut kiinni oliko vuokravaunulla tai omallaan liikkeellä (tunnus tai ei)
Kaikista tyhmimpiin karavaanareihin törmäsin kuitenkin Tyrämäen kyläkaupan pihamaalla. Saapuessani paikalle, oli siinä yksi Adriatic -piironki jo parkissa ja kaksi miestä ja yksi nainen, kaikki jo ikääntyneempiä, seisoivat siinä auton vieressä rintamasuunta ja katseet minuun kohdistettuina.
Pysäytin oman piironkini hieman takaviistoon heistä pihan reunaan ja nousin autosta mennäkseni käymään K-kaupassa. Ohitin nämä reippaat karavaanarit heidän edestään n. 8 - 10 m:n etäisyydeltä heille reippaasti hyvää huomenta toivottaen. MInkäänlaista vastausta en hyvän huomenen toivotukseeni saanut! Siis ihan tosi! Nämä "karavaanarit" jatkoivat vain tuijottamistaan ilmeidenkään värähtämättä.
Kun palasin kaupasta, olivat tuijottajat jo lähteneet. Onneksi, sillä olisin saattanut tervehtiä heitä vielä uudelleenkin...
Olen itse omaksunut jo kasvatusvaiheeni alkuaikoina tavan vastata tervehtimisiin, tulivatpa ne sitten tuttujen tai tuntemattomien taholta. Yksi poikkeus on kuitenkin olemassa: Työntäessäni kottikärryjä en vastaa tervehdykseen ainakaan kädenheilautuksella. Tämä poikkeus poistuu heti, kun kottikärryihin saadaan toinen ratas.
Samoin maantiellä on tyhmää olla vastaamatta itselleen kohdistettuun tervehdykseen. Ja sotaväessä tervehdykseen vastaamatta jättäminen on jopa rangaistava teko!
No sitten paluumatkalla päätin, etten tervehdi ketään, mutta vastaan tietenkin kaikille minua tervehtiville. Tulos:
95% piironkiautoilijoista tervehti minua. Vaunua perässään vetävistä vain n. 5% suoritti tervehdyksen. Itse tietysti vastasin kaikkiin tervehdyksiin.
Niin, että tällainen empiirinen testisessio tällä kertaa. Yleisesti ottaen on todettava, että aika paljon oli matkailukalustoa liikenteessä tuonakin ajankohtana, eli ihan arkipäivinä. Kalustosta selvästi ylivoimainen osa oli joka tapauksessa piironkiautoja.
Hyvää kesänjatkoa kaikille, jotka jaksoivat tämä tutkimusselostukseni lukea ja oikein todella hyvää ja loistokasta koko loppuvuotta niille, jotka vielä ymmärsivätkin siitä jotain! :-))
