Heh, kylläpä oli makoisat naurut.
Epäilin kyllä, et joku nyt kyllä kujeilee, mutta kuka tiesi kujeilla? Kukaan ei tiennyt, että lähdetään tästä vähän tuonne maakuntaan.
Puhelin soi kuitenkin tulomatkalla. Esittäytyi paikallisen poliisipiirin poliisiksi. Numeronäyttö oli otettu pois päältä. Oli jo pimeää noin kolmisen tuntia sitten.
Isäntä oli ratissa, ja hänelle navitaattorin kanssa ensimäinen reissu. Sitten hänelle heräsi kysymys, et jos hän ei menekkään sen ohjeiden mukaan, mitä sitten tapahtuu. Sanoin, et ajappa ihan päinvastaseen suuntaan.
Hän poikkesi opastetusta reitistä. Ja niinpä navigaattori opasti takaisin oikealle reitille.
Oli keskustan liikenneympyrä, ja hänelle tuli mieleen, et mitä se sanoo, jos hän ei käännykkään siitä liittymästä pois, mitä navigaattori sanoo, vaan hän ajaa pari ylimääräistä kierrosta.
No eipä ehtinyt navigaattori sanoa mitään, liian pieni ympyrä. Jatkettiin päätielle, ja puhelin soi, kyseli onko sellainen ja sellainen Fiag Dukato mun auto. Kehuin olevan. Olenko sen kanssa liikkeellä - tämän nimisellä paikkakunnalla. Joo olenpa hyvinkin tai olin äsken, ei enää.
Hälyytyskeskus on kuulemmma ilmoittanut että ajelen juovuksissa.
No kylläpäs naurua piisasi. Olin juuri ollut trehfeillä lääkärin kanssa. Mies ilmoitti, et he tulevat partion kanssa meille puhalluttamaan.
Kerroin, että mitä suotta, tuossa on muutaman kilometrin päässä isompi paikkakunta, tavataan nopeammin, ei muuta kuin sinne trehfeille vaan.
Mutta ns. poliisille meni kyllä sisu kaulaan, ei tullut trehfeille, eikä vielä 3 tunnin kuluttua ole tullut kotiinkaan.
Ovatko miehet näin "pelkureita"? Mitenkäs niitä pitäisi käsitellä, että edes trehfeille uskaltaisivat tulla vai eivätkö enää aikuiset miehet ollenkaan uskalla trehfeille tulla?