Matkailua Venäjällä

Teemu Eerola 03.11.2021 13:33

Hytti nro 6 ja muuta "normalno" matkustelua Mosel jaksossa 4. juttuna. Pahoittelut.

Alla IS:n 29.10.21 linkki toimittaja Arja Paanasen vaihteeksi myönteisestä kirjoituksesta "Rakkaudella venäläisistä" https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000008356770.html En malta nyt millään vaieta omista, 1970- luvulla alkaneista aloittelijan Neuvostoliiton muistoista, joita leimasi jo silloin tuo "normalno" - ja lopulta se oli siihen aikaan todellisempi kuin nykyisin. Sehän tarkoittaa venäläisille, että "kaikki on kunnossa ja OK " tai " ei syytä hötkyillä" tai "näin meillä asiat on" ym. ym mitä milloinkin. Yhtä yleistä kuin suomenkieleen tullut "niinku", joka ei tarkoita mitään järkevää, mutta ärsyttää. Paajanen on todella asian ytimessä. Venäläisen slaavilaiseen sieluun on kirjoitettu "normalno" ja opin aikanaan siitä paljon heistä. Nykyinen 2000- luvun Putinin valtapolitiikka, kansalaisten oikeuksien ja demokratian pilkkaaminen tuntuu paljon pahemmalta, kuin esim. Breshnevin- aikainen sosialismi. " Normalnolla" on rauhoittava vaikutuksensa varsinkin poliittisiin kommentteihin. Tsehov kirjoitti aikanaan venäläisten kaipuusta auktoriteettien kumartamiseen ja alistetuksi tulemiseen. Nykyään se näkyy varsinkin koulutettujen ihmisten laajana maastamuuttona. Venäjällä ihmisten asiat ja tulevaisuuden näkymät ovat todellisuudessa kaikkea muuta kuin "normalno"- tilassa, koska maa on menossa suuriin ongelmiin. "Hytti nro 6" en ole vielä käynyt katsomassa, mutta varmasti menen. Rosa Liksomin kirjan Siperian junamatkasta olen toki lukenut. Opiskelin alle 3- kymppisenä venäjänkielen, mistä oli suurta hyötyä mm. rättisitikkamatkoilla Viipurin seudulle, Terijoelle, Leningradiin, jopa Moskovan kautta Warsovaan ja Finnjetillä kotiin. Ettei olisi täysin OT- tarinaa, niin rakensin v. --77- 78 n. 1500 työtuntia vaatineen "täydellisen matkailuauton" kahden Citroen Camionetten koreja yhdistämällä. Autossa oli jo silloin likimain kaikki samat "mukavuudet" kuin nykyisissäkin m- autoissa. Terin perheen kanssa sillä 6 viikon ja 8000 km neitsytmatkan kesällä 1978 Istanbuliin ja edelleen Aasian puolelle. Paluumatka N-Liiton halki Odessan kautta Moskovaan ja lopulta kotiin. "Normalno" tuli hyvin tutuksi! Vuonna 1981 vuorossa oli n. 5 viikon m/p junamatka Trans Siperian junalla Kiinaan 15 hengen turistiryhmässä. Silloin oli juuri päästy eroon Maon ajasta ja olimme käytännössä ensimmäisiä turisteja pitkään aikaan Kiinassa. Kuinka ollakaan, niin sekä meno- että paluumatkoilla 3 miehen makuuvaunussamme oli useamman kerran 4. vuoteella myös naismatkustajia. Kohteliasti annoimme yleensä vanhemmille naisille alavuoteen yöksi. Venäjän osuus matkasta kesti sentään n. 5 vuorokautta. Tämän mahtavan Kiinan visiitin jälkeen haimme vertailevia kokemuksia seuraavana kesänä 1982 ajamalla USA:n halki sinne laivatulla rättisitikalla 10 000 km 6 viikon aikana koko manatereen halki NYKIstä LOSiin ja poikettiin myös Meksikossa. Rättisitikka jäi jenkkeihin keräilijälle. Niillä rahoilla maksoimme perheemme 2+2 kaikki matkasta aiheutuneet kustannukset . Tykästyimme Siperian radalla matkusteluun aikoinaan niin paljon, että teimme vaimon kanssa vielä 4 upeaa junamatkaa halki N- Liiton, joista viimeiset kaksi Venäjän aikana. Poikettiin mm. talviaikaan viikoksi Mongoliaan. Käväistiin Tiibetissä. Yksi suuri Kiinan kierros 1998. Pohjois-Koreassa 8 vrk 2008. Matkailua junalla on tullut n. 100 tkm, m-autolla ulkomailla n. 200 tkm ja eniten lentokoneella n. 800 tkm . Työmatkat mukaan lukien lentokoneella tuli reissattua

muokattu: 3.11.2021 18:50

Harri Halinen 03.11.2021 15:19

Tunnet Neuvostoliiton hyvin.
Mekin vaimon ja tuttavien kanssa käytiin kohta opiskelujen jälkeen "Mannisen mukavilla matkoilla" muutaman kerran Neuvostoliitossa muistaakseni 80- luvun alussa.
Koko bussillinen oli tuttua suunnistajaporukkaa ja jopa siellä kilpailtiinkin usella matkoilla.
Monia erikoisia muistoja jäi noilta matkoilta. Ei nykyään matkoilla samanlaisia saa ellei poistu Euroopasta.
Taitavia olivat oppaat, poliisit ja kauppiaat mutta onneksi kehitettiin uusia toimintatapoja jotta takaisin tullessa sai talletettua "metsäpankkiin" seuraavan matkan elinkustannukset.
Kiitokset hallituksen Pekalle monista matkanjohtamisista ja isä-Manniselle soitoista ja lauluista.

Mietin tuota ajankohtaa, saattoi olla 70-luvullakin, kuitenkin heti kun oli helppoa omia seuramatkoja sinne järjestää.

muokattu: 3.11.2021 15:20

Teemu Eerola 03.11.2021 18:50

Olihan se aikamoista sählinkiä järjestää useammalle paikkakunnalle ulottuvaa perhematkaa. Muistan mm. siltä -78 vuoden matkailuautoni neitsytmatkalta ( katso kuvat auton rakentamisesta sieltä Mosel- ketjusta ). Koska viivyimme 2-3 viikkoa paluumatkalla N-liitossa, niin piti tehdä ensin lyhyt matka Leningradiin, jolloin hankin ruplia myymällä farkkuja, sukkahousuja, länsivaluuttaa ym. sen ajan käypää tavaraa rupliin hyvällä kursseilla. Kun tulin takaisin Suomen puolelle, rahat oli piilotettu 1000 % varmaan paikkaan. Autohan tarkistettiin aina rajoilla perusteellisesti, jopa osia purettiin. Jos kärysi, niin rangaistukset olivat kovia. M- auton neitsytmatka olisi jäänyt haaveeksi sitten kesällä Romaniasta Odessaan jos olisin kärynnyt. 3 vrk aikaisemmin rajalle tulleet 3 suomalaista karavaanariperhettä olivat kuitenkin paljastuneet matkailuvaunuissaan raamattujen salakuljettajiksi.

Kun näin täysin sisältä revityt vaunut raja- aseman reunustalla, tiesin, että tässä menee kauan. Minut erotettiin perheestä 6 tunniksi, kun 5 rajavartijaa kolusivat autoani ja kuulustelivat minua: epäilivät raamattujen kuljettajaksi minuakin kirkosta eronnutta miestä. Valehtelin, etten osaa venäjänkieltä, joten epäilivät että olen jenkkien agentti. kun puhuin hyvää englantia. Auton alapohjan tarkastiva niin, että yksi mies koputti sisällä lattiaa ja toinen montussa samalta kohdalta altapäin. Paikkoja myös purettiin, mutta vaadin että pistävät myös kuntoon, tai muuten en anna niille työvälineitä esim. pop- niittien irrottamiseen. Tottelivat kun mitään ei löytynyt. 6 tunnin jälkeen perheeni pääsi yhteen ja päällikkö luovutti passimme. Sanoin kohteliaasti venäjäksi "Bolshoi vam spacipa, otchin harashoo buudusheje vas!" ( paljon kiitoksia ja hyvää tulevaisuutta teille ) Päällikön ilme oli kuvaamisen arvoinen, mutta ojennettuun käteen en passeja enää antanut. Me jatkoimme tylysti siitä kohti Odessaa ja saunaa, joka oli n. 60 km päässä huonon tien takana.

Sillä reissulla paikallinen letkuapina oli polttaa automme ja kiireinen Igor aiheutti melkein nokkakolarin yllättävällä ohituksella kapealla tiellä. Minulle tuli sivuikkunasta sivupeili syliin Igorin peilin iskusta.. Kukaan ei pysähtynyt ja meidän etupenkillä loppui vaimon kirkuminen ja kuolemanpelko siihen. Ihan "Normalno" siis.

Kirjoitit Harri tuolla "Moselin ketjuun tunkemallani jutulla", että Sinulla oli joskus ollut haaveena Camionetten hankkiminen m- autoksi. Siinä oli vaan isäsi mukaan "liian pieni moottori". Olen samaa mieltä, mutta vain diesel- autoissa oli näin. Bensamalleissa oli 1,6 ja 2,0 litraisia moottoreita ja tuohon isompaan sai vaihdettua "pallopää männät", jolloin tehot nousi mukavasti. Myös kaasuttimen vaihto lisäsi tehoja. Normaalisti niissä oli ns. tiheä pa- vaihteisto, jolloin huippunopeudet jäivät alle 100 km/h. Itse innostuin -70- luvun puolivälissä Repinon leirintäalueella näkemääni Camionetteen, m-autona kun oltiin vaimon kanssa rättisitikalla matkalla Moskovan kautta Warsovaan ja lopulta Finnjetille. Niinpä ihan ensimmäiseksi hankin -75 lyhyen bensa- Caminan, mistä tein kesäkäyttöön sopivan alkeellisen 2+2 hengen m- auton. Sillä tuli 3 vuoden aikana tehtyä pääosin matkoja Eurooppaan n. 70 tkm . Kun yhdistin 2 bensa- Camionettea ja tein sen kuvassa näkyvän "aidon m- auton" - 25C pakkasiin soveltuvan ym, ym varustellun, niin moottorin tehojen parantamisen lisäksi vaihdoin siihen pitkän vaihteiston rattaat, jolloin huippunopeudeksi tuli 115 km/h. Kun se oli rekisteröity aidosti henkillöautoksi, niin sillä ei ollut 80 km/h rajoitustakaan. Sillä autolla kävimme kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi Islannissa, minne mentiin CX:llä. Se ei ollut mikään raketti, mutta liikkui ihan mukavasti liikenteen tahdissa. Bensankulutuskin oli vain n. 10 l/100km. Pidimme sitä 22 vuotta ja mittariiin tuli yli 250 tkm. Auto oli vielä jokunen vuosi sitten käytössä Porin seudulla. Nykyinen m- automme on Knausin int. Travel-Liner vuodelta 2000. Mittarissa vasta reilut 130 tkm. Aivan mahtava auto verrattuna moneen nykyiseen viritykseen, esim. talvilämpimyyden ja sisustuksen takia.

muokattu: 3.11.2021 23:18

Osallistuaksesi keskusteluun siirry jäsenkirjautumiseen tai vierailijoille tarkoitettuun Facebook-tunnistautumiseen.