liikaa huolenpitoa

Kun menen leirintäalueelle, on mukavaa kun näytetään paikka, mutta en pidä kun joillain sfc alueilla tulee 3-4 "isäntää" viittoilemaan mihin pitää, miten päin ajaa, huomautellaan aamu-aurigosta, maan kaltevuudesta, yms. Ihan kiva kun autetaan, mut numero alkaa vitosella, olen vaunuillut 80 luvun puolesta välistä, alux vuokra, ja laina vaunulla, 89 omalla,, ja saan varmaankin vaununi siihen mihin haluan, ilman kolmea eri suuntiin huitovaa n,70v herraa jotka ovat sitä mieltä et 55v mies joka vaunuillut noin 30v ei osaa vaunuaan parkkeerata. Olen vop henkinen, ajelen vaunun kans muutaman tuhat kilometriä vuodessa, duunis yhdistelmää satatuhatta vuodessa. Voi joskus olla paha paikka, ja munkan ajotaidot ei riitä, nin osaan Kyl olla sen verran nöyrä, et voin pyytää apua. Mut oikeasti ärsyttää, ne kaikki tietävät vanhat vaunuilijat jotka tunkevat väkisin "osaamistaan" meille alottelijoille, vaik oma vaunu ei ole liikahtanut kymmeneen vuoteen mihinkään. Ei pahalla, mut älkää tunkeko "osaamistanne" kaikille, kaikki eivät halua neuvojanne, osaan pyytää apua, jos tarvitsen.

Olipa mullakin tollanen tapaus,kas miestä viittoili mä ajoin hieman vinoon,sanoivat että mikset usko kun näytetään, sanoin etten viitti ajaa tuohon monttuun jää nokka niin paljo alemmas,mä ajoin sen suoraksi,ja niin äijät katos,että kato itte vaan,ei kaikki oo paikan näyttäjiä. .JV

Mielestäni yhden isännän kuuluu näyttää tarjolla olevat paikat ja mainita samalla turvaväleistä ja alueen säännöistä kaluston sijoittamisen suhteen, neuvoa voi PYYDETTÄESSÄ antaa jos esimerkiksi reissaaja on yksin liikkeellä. Antaa "perheiden" neuvotella niistä tavoista ja tarkemmista ohjeista, taitaa välillä olla reissujen "rassaavampia" tilanteita. Lennu

Maailmalla on sellainen tapa, että respassa sanotaan mitkä paikat on varattu ja muut ajoneuvottomat paikat on vapaita. Kehottavat käymään katsomassa mikä paikka sopii ja kertomaan sitten henkilökunnalle valitun paikan numero jolloin tehdään myös sisään kirjaus valitulle paikalle. Sähkötolpat on luonnollisesti auki.

Käytännön soisi yleistyvän meilläkin.

Ei se ole varmaankaan numerosta kiinni. Mieheni numero on 1980-luvun alusta, josta lähtien olemme jäsenmaksuja jatkuasti maksaneet ja itse rupesin leikkiin muutamia vuosia sitten.

Mekin olemme aina ihmetelleet tuota jäsenaluieille tuloa. "Omat " ovat luoneet paikat ja alueella ajattelun.

sirpa

Kyllä Matti tollasia paikkoja on jo suomessa hurumykke,ainakin viime kesänä,ja tuurista löytyy yksi jossa saa paikan valita ite,ja oli niitä mutten ny muista paikkojen nimiä,jossa viime kesänä oltiin. .JV

Keijon esille ottama asia on raivostuttavaa holhousta ja kulkijan aliarvioimista.

Eräälle ystävälleni sattui eräällä leirialueella kiinnostava paikan osoitus. "Isäntä" neuvoi ystävälleni pikkutarkasti paikan johon vaunu tuli peruuttaa. Neuvot käsittivät runsaasti myös kovaäänisiä määräyksiä ratin pyörittämissuunnasta.

Ystäväni hyppäsi alas pakunsa ohjaamosta, ojensi isännälle avaimet sanoen: "Tyrkkää se siihen haluamaasi kohtaan kun perusteellisesti osaat homman". Tuon liikkeen jälkeen isäntä muistikin, että hänen pitää päivystää toimiston puhelinta ja poistui paikalta.....

Allu vaari

Jep. Eräs tällainen isäntä seisoskeli siellä vaunun takanurkalla näyttämässä mihin kohtaan sen piti osua. Ainoa vaan että seisoskeli juuri siellä "ulkokaarteen" puolella, ja ihmetteli miksen peruuttanut mihin hän näytti. No, ilmeisesti luuli että näen vaunun läpi missä hän on.

Ja ihan sellainen maalaisjärkeen perustuva jippo niihin merkkien näyttämiseen. Toiset seisovat tumput suorina siellä kunnes tilaa on viis senttiä ja sitten nousee käsi ylös. Jos itse näytän jollekin miten pitkälle peruuttaa, mulla on tapana levittää kädet ja näyttää niillä sitä välimatkaa paljonko vielä tilaa on.

juuri noin, ja vielä välimatkan osoittamiseen kämmenet vastakkkain ja sormet osoittamaan kohti kuljettajaa eikä kämmenet peräkkäin

Käyttäjän lisäys viestiin 3.5.2015 klo 11:03:12 Ja näyttökorkeus siten ettei auton katto peitä kuljettajan näkyvyyttä. Ei se auta jos näyttäjä näkee kämmenet muttei peruuttaja.

Auttaminen on hienovaraista hommaa johon kaikilla ei ymmärrys riitä.Minulle oli kokemus kun tuttu maanviljelijä opetti minulle autolla ajoa vaikka koin olevani ammattikuljettaja.Ahtaissa paikoissa paikoitus on aina helpompaa mitä useampi silmäpari ja suu sitä valvoo,jos osaa ottaa sen apuna.

Hienovaraista se onkin. Parhaiten onnistuu silloin kun auttaja luottaa myös autettavan osaamiseen, ja auttaa siinä mitä autettava itse ei voi nähdä. Jos auttaja kuvittelee osaavansa tehdä kaiken paremmin, ja huitoo kuin olisi itse ratin takana, ei siitä mitään tule.

Meillä jokaisella on varmasti peruuttaessa oma tyylinsä. Mennään ehkä vähän eri kulmassa, se riippuu jo vetoautosta ja sen takaylityksestäkin, kun kaikki yhdistelmät on vähän erilaisia hallita ja tämä pitäisi sen auttajankin muistaa. Mulla on tapana kävellä paikka ympäri ennenkuin peruutan, ja katsoa esim maasta joku kiintopiste - tiedän sen hyvän kääntösäteen mun yhdistelmälle, ajattelen tilanteen ikäänkuin ylhäältä päin katsottuna ja mietin että tähtään vaunun renkaan kulkemaan tuosta kohtaa niin se menee kohdilleen. Sillä auttajalla vaan saattaa olla ihan erilainen linja mielessä.

Ja töissäkin mä peruuttelen kärryä ihan päivittäin, siinä on vaan vähän erilainen kalusta käytössä :D Mutta ei muuten oo helppo tuo, kun koukku on melkein akselissa kiinni, ja veturikaan ei pahemmin suostu kääntymään :)