Te olettekin jo varsin hyvin perillä asiasta, minäpä hämmennän soppaa hieman myös. Työntekijän ansio- ja pääomatulojen verotus toimitetaan tuloverolain nojalla. Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tulostaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet menot. Työnantaja voi korvata menoja verottomasti ja verollisesti; verovapaan korvauksen osalta työntekijä ei voi vähentää kulua tulonhankkimismenona, mutta mielestäni, jos hän osoittaa tulonhankkimismenoa aiheutuneen yli tuon määrän, lopun hän voi vähentää tulonhakkimismenona. Yli verovapaan maksimin maksettu korvaus on veronalaista palkkaa. Tuloverolaki 71 §:n mukaan määritellään työnantajalta työmatkasta saadut verovapaat matkakustannusten korvaukset, joihin kuuluu majoittumiskorvaus. Lain 73 § perusteella Verohallitus antaa vuosittain tarkemmat määräykset ko. korvausten perusteista ja määristä. Verohallituksen päätöksen 15 § mukaan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. Tilanne on helpompi silloin, kun työnantaja korvaa majoittumisen tositteen mukaan ja joka tapauksessa tositteella on helppo osoittaa tulon hankkimisesta aiheutuneen majoittumismenon määrä. Ongelma muodostuu juuri esim. tällaisen matkailuautossa majoittumisesta aiheutuneen menon määrästä, eli minkä osan auton pääoman arvonalennuksesta ja kuluista voidaan katsoa kohdistuvan tulonhankkimiseen majoittumismenona. Koska tähän ei ole (minulla juuri nyt tässä tiedossa, tarkistan myöhemmin) olemassa sapluunaa, on ainoa ohje tuloverolain 29 § mukainen aiheutuneet menot. Lähiaikoina muistelen törmänneeni KHO:n päätökseen, jossa osittain tulonhankkimiskäytössä olleen hyödykkeen kuluihin ei laskettu osaakaan sen ajan kuluista, jolloin hyödyke oli muussa kuin tulonhakkimiskäytössä. Voisin kuvitella ratkaisun, jossa auton käyvästä arvosta tehtäisiin 25 % poisto, joka laskettaisiin autosta tositteellisesti aiheutuneiden kulujen (vakuutukset, huollot, kaasu yms) kanssa yhteen ja tästä summasta vähennettäisiin tulonhankkimiseen kohdistuvana menona työmatkan majoittumispäivien suhteessa koko vuoden päiviin oleva osa. Ongelman aiheuttaa, jos tätä kulua on jo päällekkäin osin korvattu kilometrikorvauksella, eli koko kulua ei varmastikaan katsottaisi kohdistuvan nimenomaan majoittumiseen, vaan myös korvattuun kilometrimatkaan. Verohallituksen päätöksen mukaan laskelman on täytettävä majoittumiskustannuksen osalta muun luotettavan selvityksen taso. Jos matkakulua ei olisi korvattu miltään osin, toteutuneiden kilometrien ja majoittumiskulujen määrä saataisiin mielestäni em. laskelmalla. Verohallituksella on kyllä sapluunoitakin, mm. päivärahoihin liittyen, joiden mukaan, kun on näytetty kuluja aiheutuneen mutta ei ole osoitettu niiden määrää, vähennetään tietty usein Verohallituksen päätöksen mukaista määrää pienempi määrä. Matkailuautomajoittumiseen ei tiedossani/muistissani sapluunaa tosiaan ole.
Noniin, muutama rivi ulkomuistista tässä, kaivan aihetta myöhemmin, viimeistään maanantaina, lisää ja luulenpa, että jossain päin asiaa on varmasti jo jouduttu pohtimaankin.
Mitä tulee yrityksen verotukseen, niin yritystoimintaan kuuluvan auton kulut ovat kirjanpidossa ja niistä joko tuloutetaan yksityiskäytön osa (toiminimi, yhtymä) tai yksityiskäytöstä maksetaan yhtiölle käypä korvaus (Oy), jollei haluta tuolta osin käsitellä asiaa palkkakirjanpidossa (yhtymä + Oy). Toiminimen osalta, kun yrityskäyttöä on alle puolet, tulee kyseeseen kilometrikustannusten osalta elinkeinoverolain 55 §:n mukainen lisävähennys, jota ei siis saa elinkeinotoimintaan yli 50 %:sti kuuluvan auton osalta. Kun auto on oma, niin sillä ajamisesta voidaan yhtymän ja Oy:n osalta saada työmatkoista em. korvaukset tai tehdä toteutuneiden kulujen mukaiset vähennykset.
