Nykymuotoisten leirialueiden pyörittäminen Suomessa on ja tulee olemaan ongelmallista. Ongelmana lähinnä on se, että suuri osa kuluista on ympärivuotisia mutta itse tulonmuodostus tapahtuu - nykyisin käyttötottumuksin - vain muutaman kuukauden aikana.
Koko leirialuehommaan hommaan sisältyy tällä hetkellä montaa ristikkäistä tekijää, jotka ovat muutoksessa, jopa niin hitaassa, että sitä ei edes huomata.
Vallalla olevan ajattelun lähtee kuitenkin siitä, että kunnon leirialuelle kuuluu absolut, järvenranta, sauna tai useampia saunoja, krillitupa ja rauhallinen paikka.
Eli samoja tekijöitä kun mitä kesämökkiläiset arvostaa, sillä erotuksella, että .
sosiaalinen kanssakäyminen on olellinen osa - ainakin valtaosan mielestä- leirialueelämää. Jopa niin, että sauna ja sosialisuus on joillekin synonyymi.
Väitän, että tulossa on uusi karavaanarisukupolvi, jota tämä meno ei enää viehätä. Halutaan olla siellä missä tapahtuu, eikä missää pusikossa - kaukana ei missään - kuten asia usein ilmaistaan.
Tietty ristiriita on myös siinä, että he kokevat ostavansa leirialueelta sitä mitä he ovat jo kalliilla ostaneet. Hyvin monessa vaunussa ja autossa kun on paremmat vessat ja suhkutilat kun rapistuneilla camping-aluella.
Matka-aikainen sosialisuus ei ole heidän juttunsa. He ovat individualmatkaajia jotka ovat "erämaaretkellä" ihmisten keskellä ilman muuta vuorovaikutusta kun mikä on pakko. Lajitovereihin sosiaalisuus ulottuu lähinnä tervehtimisenä - ja sekin vähenevässä märin. Miten sosialaisuusta nyt matkalla ilmenee on jos sitä ei ilmene siellä kerrostalon porraskäytävässäkään.
Tämän lajityypin karavaanarien tarpeita tyydyttäviä camping-palveluista meillä ei vielä juurikaan juurikaan ole. Matkaparkit ei nykytasoisina ole vastaus tarpeeseen, ja hyvin usein ne lähtee vain matkaparkin tarjoajan tarpeista saada asiakkaista kun karavaanarin tarpeista saada palveluja. Tasoa luukku maassa, harjateräksestä taivutettu koukku jossain lojumassa luukun avaamiseksi, eikä puhtaan veden huoltoa missään, ei matkaparkin nimeä ansaitse.
Luulempa, että edessä on opintomatka ulkomaille ja sieltä parhaiden käytäntöjen siirtäminen Suomeen.
Kuka aloittaa?