Jatkan vielä samaa aihetta. Vaikka se ei ketään kiinnosta!Teen sen sen takia jotta kaikki ymmäertäisi, miksi sähkönhinta poukkoilee. Aikaisemissa kirjoituksissa kerroin miten tämä tehdään. Nyt tulee vähän historiaa, kuinka tähän on jouduttu? Historiassa Eussa oli henkilöitä jotka toimivat Suomen etujen vastaisesti. Muistakkaa kuka halusi Suomesta Harmosinoida hintoja? Muistakaa puolue? Tätä asiaa vastusti Esko Seppännen (Rauha hänelle) Ainoa ihminen joka tajusi mihin tämä johtaa Jokainen meistä – työssäkäyvä tai eläkeläinen – miettii tulevaisuutta ja sitä, mihin suuntaan tämä maa on menossa. Minä energialan eläkeläisenä mietin sitä ehkä vielä tavallista enemmän. En siksi, että kaipaisin menneisyyttä, vaan siksi että näen, miten nopeasti ja huomaamatta energiapolitiikan perusta on muuttunut.
Aikoinaan pohjoismainen sähköjärjestelmä oli yksi kokonaisuus.
Suomi, Ruotsi ja Norja pelasivat samaa peliä:
yhteinen vesivoimatasapaino
yhteinen markkina
yhteinen logiikka
yhteinen luottamus
Se oli järjestelmä, joka toimi – ja toimi hyvin.
Mutta nyt tilanne on toinen.
Norja irtaantui ensimmäisenä – Ruotsi seuraa perässä
Norja teki selkeän valinnan:
kansallinen etu ennen EU‑harmonisointia.
Norja ei ole EU:ssa
Norja ei hyväksynyt EU:n sähkömarkkinamallia sellaisenaan
Norja ei halunnut sitoa vesivoimaansa Keski‑Euroopan hintatasoon
Norja ei halunnut menettää päätösvaltaa siirtokapasiteetteihin
Ruotsi on nyt samassa risteyksessä:
SE3 ja SE4 ovat poliittisesti räjähdysherkkiä
Ruotsissa on kasvava vastustus EU:n sähkömallia kohtaan
Ruotsi on jo käytännössä eriyttänyt siirtokapasiteettinsa
Ruotsi priorisoi omaa teollisuuttaan ja omaa hintatasoaan
Suomi sen sijaan:
Suomi on jäänyt yksin kannattamaan EU:n sähköpolitiikkaa.
EU:n tavoite: hintojen harmonisointi
Tämä ei ole salaliitto eikä mielipide – se on kirjattu EU:n energia‑asetuksiin:
markkinat yhdistetään
hinnat harmonisoidaan
siirtokapasiteetit avataan
alueiden välinen hintavaihtelu pienennetään
Tätä linjaa Suomessa ajoi aikanaan Mauri Pekkarinen EU‑toimielimissä.
Hän puhui avoimesti siitä, että:
“EU:n sisämarkkinoilla sähkön hinnan pitäisi olla sama kaikkialla.”
Mutta kysymys, jota moni nyt esittää, on tämä:
Kenen etua tämä harmonisointi palvelee?
Suomen kuluttajan?
Suomen teollisuuden?
Vai Keski‑Euroopan energiavajeen paikkaamista?
Tätä keskustelua ei Suomessa ole käyty kunnolla.
Suomi maksaa nyt mallista, jota muut eivät noudata
Tämä näkyy konkreettisesti:
Norja rajoittaa siirtoja → hinta pysyy alhaalla
Ruotsi rajoittaa siirtoja → hinta pysyy alhaalla
Suomi avaa siirrot → hinta nousee
Kun SE3 on rajoittunut (kuten nyt 18.5.–22.6. REMIT‑rajoitteiden aikana), Suomi ei saa halpaa sähköä Ruotsista, mutta malli olettaa silti, että kapasiteetti on auki.
Seurauksena:
FI‑hinta nousee
SE1‑hinta pysyy alhaalla
SE3‑hinta elää omassa maailmassaan
Suomi maksaa harmonisoinnin kustannukset yksin
Miksi tästä ei puhuta politiikassa?
Tämä on se vaikein osa.
Energiapolitiikka on:
teknistä
monimutkaista
täynnä sidonnaisuuksia
täynnä EU‑tasoisia velvoitteita
täynnä viranomaiskieltä
Moni poliitikko ei yksinkertaisesti ymmärrä, miten sähkömarkkina toimii.
Ja ne, jotka ymmärtävät, eivät aina uskalla sanoa ääneen, että:
Suomi noudattaa sääntöjä, joita muut eivät noudata.
Lopuksi
En väitä, että ennen kaikki oli täydellistä.
Mutta väitän, että ennen Suomi ei ollut yksin.
Nyt Suomi on:
EU:n sähkömallin uskollisin toteuttaja
pohjoismaisen yhteistyön heikoin lenkki
markkinan, joka maksaa muiden virheet
maa, joka ei saa vastinetta avoimille siirroilleen
Tämä on keskustelu, joka pitäisi käydä avoimesti – ei puoluepoliittisesti, vaan kansallisesti.
Tämä mitä kerroin on kaikkien löydettävissä ? Rautiainen aloitti tämän ketjun sanoilla Polittiikka . Tämäkin on sitä
Kari
