Puheenjohtajan palsta

Liikenneturvattomuutta

SF-Caravan ry on määritellyt kuluvan vuoden liikenneturvallisuusvuodeksi. Vuoden aikana koulutetaan jäsenistöä ja keskustellaan erityisesti liikenneturvallisuudesta. Missiona on, ettei  yksikään karavaanari joutuisi liikenneonnettomuuteen. Aihe on todella haastava, vaikka karavaanareitten onnettomuusriski onkin melko vähäinen. Me emme kuitenkaan voi juuri mitään päihtyneinä ja itsetuhoisina tiellä liikkuville kanssakulkijoille. Siksi maanteillämme on käynnissä jokapäiväinen lotto.

Riskillä mennään, mutta mitä voisi tehdä asioiden parantamiseksi. Päihteiden käyttäjille kehitellään kaikenlaisia alkolukkoja, ajoneuvojen takavarikointeja, nollatoleranssia ja mahdollisia suurempia rangaistuksia. Pelkäänpä, ettei millään näillä toimenpiteillä ole juurikaan vaikutusta päihteiden alaisena liikkumiseen. Kun pää on sekaisin päihteistä, astuu joillakin esiin yleinen välinpitämättömyys omasta ja naapurin turvallisuudesta.

Toinen vieläkin vaarallisempi teillä liikkuvien ryhmä ovat itsetuhoiset ja piittaamattomat kuljettajat. Jokainen ihminenhän saa tehdä omalle elämälleen mitä haluaa, mutta tuntuu aivan turhalta se suunnaton suru, jonka asiaan kuulumattomat kärsivät onnettomuuksista. Päivittäin saamme lukea lehdistöstä onnettomuuksista, joissa ovat osallisena henkilöauto ja raskas ajoneuvo. ”Tuntemattomasta syystä suoralla tiellä on henkilöauto ajautunut vastaantulevien kaistalle.”

Piittaamattomat on valitettavasti se yleisin ryhmä teillämme. Heitä eivät koske minkäänlaiset liikennesäännöt. Heillä on oikeus ohittaa missä ja miten vain, kiilata törkeästi eteen, roikkua takapuskurissa ja näyttää koko olemuksellaan, millainen ”kohno” tässä on liikkeellä. Viime helmikuinen Lahden moottoritien kolarisuma osoitti, miten suuri osa meistä on piittaamattomia. Oletan, että valtaosalla autoilijoista on sellainen ylellisyysväline kuin radio. Radiossa varoitettiin niin huonosta kelistä kuin kolareista, mutta siitä huolimatta näkemättä mitään ajettiin täysillä valmiiseen sumaan. Olin samaan aikaan liikkeellä samalla tiellä, kun kuulin tiedotteet radiosta. Aloin välittömästi suunnitella vaihtoehtoista reittiä ja onnistuin kiertämään kaikki kolarisumat.

Yhteiskunnassamme on tehty suuria virheitä vuosikymmenien saatossa. Meidän henkiseen hyvinvointiimme ei ole panostettu oikealla tavalla. Emme osaa käsitellä ja tuntea lähimmäistemme olotilaa. Henkisten sairauksien hoito on luvattoman huonolla tolalla. Masennuksesta on tullut jonkin sortin kansantauti. Tautiin ei tunnu löytyvän oikeita lääkkeitä. Ihmiset ajetaan yksinkertaisesti loppuun, ja kun stressin sietokykymme on heikentynyt suunnattomasti, yhtälö on hankala.

Poliisien määrästä käydään jälleen kerran voimakasta keskustelua, heitä on olevinaan liikaa. Valtion pitää säästää jostain, mutta ei pidä missään tapauksessa säästää poliisivoimissa. Päinvastoin poliisien määrää tulisi voimakkaasti lisätä, sillä teiden varsien linnunpöntöt eivät tule koskaan korvaamaan oikeata poliisia. Jo nyt näkyvä valvonta on liian vähäistä. Oikeilla poliisiresursseilla saataisiin edellä esittämiäni ongelmia edes jollain tavalla poimittua pois liikenteestä.

Juha Hämäläinen
SF-Caravan ry:n puheenjohtaja